KILPAILU + YHTEEN HIILEEN PUHALTAMINEN = TULI + VESI = EI TOIMI

Me kaikki olemme nähneet luontodokumenteista miten suloisesti eri lajien pentueiden sisarukset kisailevat keskenään. Leikki on kuitenkin todellisuudessa harjoittelua elämän kilpajuoksua varten. Kovin kauan ei kestä kun jo alkaa taistelu ruoasta, jossa vahvemmat sisarukset riistävät ruoan heikommilta sisaruksiltaan. joskus heikommat joutuvat jopa vahvempien sisarustensa ruoaksi. Ihmiskunnan historia osoittaa tai olisi ainakin pitänyt osoittaa ettemme poikkea muista lajeista siinä suhteessa juuri lainkaan.

Kilpailua on helppo pitää jonkinlaisena leikkinä mutta se on kuin tuli joka saattaa helposti riistäytyä käsistä.Esimerkkinä voidaan pitää vaikka jääkiekkoa tai jalkapalloa jossa hyvinkin äkkiä osallistujat saattavat olla toistensa kurkussa kiinni, (niin pelaajat kuin yleisökin).

Jostain syystä kilpailua on alettu ihannoida yritystoiminnassakin monilla tasoilla yhä enemmän ja enemmän. Työntekijät pistetään kilpailemaan keskenään ja pisteytetään paremmuusjärjestykseen. Tietojärjestelmissä on sitten jatkuva seuranta henkilöistä. Kuvitellaan että työntekijät,tietäen kulloinkin omat pisteensä, leikkisästi kilvoittelevat paremman tuloksen perässä. Todellisuudessa työyhteisö muuttuu enemmän ja enemmän ”hyeenalaumaksi” syöden toinen toisiaan monin tavoin. Ristiriitaisinta tässä on kuitenkin se että kuvitellaan ja jopa mainostetaan että ”meidän yrityksessämme” kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Jos on luotu kilpailuasetelma ja katsottu siitä olevan yritykselle etua, niin samalla pitää myös luopua yhteen hiileen puhaltamisesta.Tulella ja vedellä on eri tehtävät nuotioretkellä.

Myös globaalissa maailmantaloudessa on nähty kilpailu ihmeitä tekevänä voimana. EU:n tavoite oli vielä jokin aika sitten tulla maailman johtavaksi markkinatalousmaaksi. Tässä aitajuoksussa vain kävi niin, että kompastuttiin jo ensimmäisellä aidalla. Maaliin kompuroitiin kuitenkin polvivammaisena iloisesti yleisölle vilkuttaen voittajan elkein, tajuamatta että yleisön buuaukset eivät olleet suosionosoituksia.(taputuksen ja buuamisen eron pitäisi sentään tajuta). Uskomattoman vaikeata tuntuu olevan sen ymmärtämisen, että jos on voittajia on myös häviäjiä. Myöskään palkintokorokkeelle ei vielä kukaan ole koskaan jäänyt asumaan vaan sieltäkin on tultava alas, ja jo seuraavassa palkinnonjaossa voi joutua istumaan katsomossa taputtamassa (tai olla taputtavinaan hampaat irvessä).

Kilpailuja on maailmantaloudessakin monenlaisia. Aitajuoksu ei ehkä sovi kaikille vaikka mahdollinen voitto siinä tietysti tuleekin nopeammin kuin esim. maratoonissa. Edellytys tietysti sitten on että pääsee niiden aitojen yli. Liian usein vain näkyy lajivalinnassa tuon aitajuoksun olevan ykkösvaihtoehtona kilpailtaessa taloudessa niin Suomessa, Euroopassa, USA.ssa kuin monessa muussakin maassa.

Aasian maissa varsinkin Kiinassa tuntuu lajivalinta kohdistuneen suurelta osin maratooniin matkalla maailmanvaltaan, toisin kuin Euroopassa jossa edelleenkin sännätään vähän sinne ja tänne, tehden monenmoisia pikaratkaisuja, yrittäen pokerinaamalla saada ne näyttämään tarkkaan harkituilta toimenpiteiltä.

EU:n perustana piti olla vapaa kilpailu, päättäjien kuitenkaan käsittämättä että silloin toiset menestyvät ja toiset putoavat. Eli nyt ollaan tilanteessa jossa pitäisi puhaltaa yhteen hiileen kesken kilpailun. Vai sanottaisko että kisan mitallistien on murrettava palasia mitalleistaan häviäjille jotta kaikista tulisi solidaarisuushengessä ”voittajia”. Toisin sanoen Heitetään vettä nuotioon ja toivotaan että hiillos kuitenkin jatkaa kytemistään kunnes syttyy uudestaan. Signaali on kuitenkin ristiriitainen kun kilpailussa pärjänneet eivät sitten kuitenkaan koskaan saisi nauttia voitostaan. Miksi siis jatkaa kilpailua? Oliko siis vain tarkoitus olla kilpailevinaan? Yritystasolta voidaan mainita hyvänä esimerkkinä useat suuret pankit jotka ovat monina vuosina päässeet palkintopallille (usein valitettavasti kiellettyjä aineita käyttäen) mutta sieltä sitten lujaa alas pudonneina vaatineet ”yhteen hiileen puhaltajia” avuksi hädän hetkellä.Siis ei sitten kuitenkaan kilpailtu vai? Ne pankit jotka eivät paistatelleet parrasvaloissa lyhyiden matkojen voittajina vaan puurtavat edelleen pitkäjänteistä maratoniaan pelkällä kaurapuurolla, eivät saa mitään tukea. Jatketaanko siis edelleenkin kilpailemista vai puhalletaanko yhteen hiileen ? Tuntuu siltä että toiset kilpailevat milloin lystäävät ja toisten rooli on puhallella hiiliä silloin kun toiset käskevät. Ei kovin toimiva järjestelmä. Ei isossa eikä pienessä mittakaavassa.

Kilpailusta emme pääse eroon. Se on meihin niin voimakkaasti sisäänrakennettuna. Vapaassa markkinataloudessa on oltava oikeus menestyä. Pyrkimys parempaan elintasoon ei ole synti. Ei kuitenkaan hinnalla millä hyvänsä eikä varsinkaan muita polkemalla sairaalla kilpailuhengellä. Eri yritysten välillä tulee aina olemaan kilpailua, se on selvä. Terveeseen kilpailuun harvoin kuitenkaan kuuluu konkurssiin menevän naapurikauppiaan pelastaminen, kuten ei myöskään yrityksen sisällä työskentelevien henkilöiden keskinäinen kilpailuttaminen samalla hyvää yhteishenkeä hehkuttaen.

Miten tässä ahdingossa olisi mahdollista pärjätä?

Vanha Roomalainen sananlasku sanoo:”Satis sapientis”, ”viisaalle kyllin”. hullunkiilto silmässä painaminen ”Sata lasissa”kvarttaalitalouden kilpailuhuumassa ei ehkä ole kuitenkaan pitkässä juoksussa se paras tapa toimia kenellekkään tällä planeetalla, Ei yrityksille eikä ihmisille.Jotkut harvat saattavat onnistua niinkuin jotkut voittavat lotossakin. Kokonaisuudessa siitä sitten voi kuitenkin olla ihmiskunnalle pelkkää haittaa, kun ei kokonaisuutta enää nähdä, eikä ymmärretä omassa kilpailuhuumassaan.

Omalta kohdaltani voin todeta että jalkani olivat liian lyhyet aitajuoksuun osakesalkku kainalossa ja vaikken kompastunutkaan ensimmäiseen aitaan ja joskus taisin aika ajoin jopa saada jonkun himmeämmän mitallinkin niin olen nyttemmin siirtynyt pidemmän matkan juoksijaksi niin fyysisesti kuin sijoittajanakin. Kärsivällisesti niinkuin Kiinalaisetkin, pikkuhiljaa, kuukausittain kasvattaen arvometallivarantoani, monin tavoin eri muodoissa, lähinnä fyysisenä hopeana, etupäässä AGD:nä Silvervaultista ostettuna josta sijoitushopeaa saa halvimmalla. Kiirettä ei ole. Vaikka hopean arvo polkisikin paikallaan vielä jonkin aikaa niin joka kuukausi sen määrä kuitenkin holvissa kasvaa ja sen myötä tietysti sen arvokin.

Eikä se hopeaan rauhallisesti sijoittaminen estä ottamasta pikajuoksupyrähdyksiäkin, jos joskus kaipaa adrenaliinia vereen.

Motto:

Jos kaipaat kilpailua niin kilpaile mielummin maratoonarin tavoin.( Voitto tulee viiveellä).

Jos kaipaat yhteenhiileen puhaltamista niin vältä keskinäistä kilpailua puhaltajien kesken.(voitto varmempaa).

Frank Johansson

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s