Hopean kysyntä teollisuudessa vähenee, loppu käsillä?

Ostin tänään käyttöä nähneen, mutta kaivertamattoman ja uljaan Auran kultaseppien kahvikaluston metallin hinnalla. Kun olin pieni, sellainen oli kylän kultakaupan vitriinikaapin päällä ja hintalapussa 14990,-. Nykyisin niitä tulee kuolinpesistä vauhdilla, joka ylittää kysynnän. Hintataso on pudonnut raaka-aineen tasolle, mutta on silti niin korkea, että kauppiaan katteella lisättynä tavara ei mene enää kaupaksi. Herääkin kysymys, minne se pitää sijoittaa, kun ei viitsi poiskaan heittää:

Yritin saada myytyä eteenpäin antiikkiliikkeille, mutta tuomio oli tyly – ei osteta. Antiikkiliikkeet pikemminkin myyvät minulle hyvää tavaraa kun eivät ole niin varoissaan että voisivat säilöä sitä ikuisesti, eivätkä omaa samaa tietoa hopean tulevasta hintakehityksestä kuin minä. Samalla kuulin, että uusia hopeakattauksia myyvät liikkeet kärsivät asiakaspulasta, hopeaesineiden muututtua liian kalliiksi niihin käyttötarkoituksiin, joihin niitä aikaisemmin käytettiin.

Onko kyseessä viimeinen varoitus ennen kuin hopean hinta palaa takaisin teollisuuskysynnän sanelemalle tasolle? Moni ajattelee näin, mutta voipa tuota ajatella toisinkin. Kyse on siitä, kuka sanelee.

Markkinoilla hintaa ei sanele se, joka tarjoaa vähiten vaan se, joka tarjoaa eniten. Ruokailuvälineteollisuus voi siirtyä alpakkaan, jos ei se kykene ostamaan hopeaa hinnalla, jonka määräävät sijoittajat. Siitä lähtien, kun hopean nettosijoituskysyntä kääntyi positiiviseksi, noin vuonna 2006, koko ajan kasvava määrä hopeaa on lisännyt sijoittajien varantoja sen sijaan, että siitä olisi valmistettu toisarvoisia tuotteita, joille ei ole kysyntää.

Kukaan ei ajattele, että kullan hinnan tulisi määräytyä teollisuuden mielihalujen mukaan. Kulta on kuningas, ja asettaa itse oman hintansa. Teollisuus voi sen jälkeen käyttää niin paljon kuin mieli tekee, ja mieli on ollut noin 10%:iin kaivostuotannosta. Loppu on lisännyt sijoittajien varantoja.

Kummalla menee paremmin, kullalla vai hopealla?

Hopealla on paljon teollisia käyttötarkoituksia, joissa sen hinnalla ei ole käytännössä mitään merkitystä, syystä että se on korvaamaton, tai että sitä kuluu niin vähän. Käytetäänhän kultaakin, vaikka se on 50 kertaa hopeaa arvokkaampaa.

Teollisesta käytöstä voi tosin olla jopa haittaa, jos puhutaan jonkin esineen toimimisesta rahana. Rahan arvon säilyminen vakaana edellyttää, että teollisen kysynnän vaihtelut eivät vaikuta kysyntään. Toisaalta hintajoustavat käyttötarkoitukset tasapainottavat arvomuutoksia, mutta tämä tapahtuu sellaisella viiveellä, että vaikutus on omiaan lisäämään pitkän aikavälin aaltoilua metallin arvoon. Hopean käyttö maailmanrahana päättyi, kun ensiksi sille ilmaantui runsaasti ennakoimatonta tarjontaa (1800-luvun lopun suuret löydöt), ja tämän jälkeen kysyntää (teolliset applikaatiot 2. MS jälkeen). Kullan asema ei ollut missään vaiheessa uhattuna, koska sen tarjonta ei noussut, eikä sen kysyntäkään noussut. Paradoksaalisesti lisääntynyt kysyntä voi lopettaa jonkin hyödykkeen raha-aseman yhtä hyvin kuin lisääntynyt tarjontakin.

Kokonaan oma kysymyksensä on tietenkin fiat-rahan pitkitetty kuolinkamppailu. Aina kun markkinoiden luottamus paperirahaa kohtaan heikentyy, hopean kurssi nousee. Aina kun luottamus hetkellisesti saadaan palautettua, kurssi laskee. Useimpien on vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että arvoaan muuttaa yksinomaan paperi, ei hopea tai kulta.

Jos jotain pitää sanoa ehdottomalla varmuudella, niin nyt on hyvä aika ostaa muiden hyljeksimiä hopeakalustoja. Mitä lähempänä metallin hintaa (tai kauempana, jos pystyt ostamaan alle😉 onnistuu kuvassa kuvattuja esineitä hankkimaan, sen vähemmän on riskiä negatiivisesta arvon muutoksesta. Jos hopean kurssi nousee, saa esineestä aina hopean hinnan, jos kurssi laskee, se on kuitenkin vuosi vuodelta vanhempi ja arvokkaampi kahvikannu, joka jo 1990-luvulla maksoi nykyrahassa 2500 €.

AGD-sijoitushopean hinta on 1,20-1,30 * spot, ostopaikasta riippuen. Olisiko sitten pahakaan jos kannuja, kermakkoja ja lautasia, kynttilänjalkoja, punssimaljoja, snapsilaseja, veitsiä, haarukoita, lusikoita, pihtejä, kauhoja ja tarjottimia saisi 1,50:llä? Reilusta valikoimasta.

Kokeillaan. Järjestän syksymmällä Silverclubilla basaarin, jossa kaikki aarteet ovat kaupan vaa’an määräämään hintaan. Takaisinostotakuu spot-hintaan kaikille esineille. Ei se niin kurjaa ole, hopeasta syöminen.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Yksi vastaus artikkeliin: Hopean kysyntä teollisuudessa vähenee, loppu käsillä?

  1. Nähty on sanoo:

    Hopea on romahtanut, ja syyksi voi arvailla teollisen käytön vähenemisnäkymiä. Ei tullut miljonäärejä tälläkään kertaa, eikä sijoittamisen viisastenkiveä ole vieläkään keksitty.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s