2050

Vuonna 2050 tai jo paljon aiemminkin on ymmärretty, että 1900-luku on oikeastaan maapallon historian surullisin ajanjakso. 2000-luvun alussa tämä ei ollut vielä ilmeistä, koska mediakonsernien valta oli suuri ja ihmisille tuotettiin sisältöä, joka sai heidät uskomaan, että länsimaailmassa eläminen olisi jotenkin korkealle kehittynyttä ja ihmisillä olisi vähintäänkin velvollisuus olla onnellisia sen valtavan luonnonvarojen kulutuksen johdosta, joka heidän materiaalisten ”tarpeidensa” tyydyttämiseen käytettiin. 2010-luvulla esiin astui kuitenkin kulovalkean tavoin leviävä määrä vaikuttajia, blogaajia ja livenä, jotka omalla esimerkillään osoittivat, että ihmisen hyvinvointi, tyytyväisyys ja onni ei ole kiinni yhä suuremmasta hiilijalanjäljestä – ihmisiä, jotka oikeasti huokuivat terveyttä ja onnellisuutta. Guruja oli ollut aiemminkin, mutta heistä ei joko ollut tiedetty, tai he eivät vaikuttaneet uskottavilta (tai länsimaisen ihmisen pahoinvointi ei ollut vielä saavuttanut kriittistä pistettä). Internetin läpitunkeutuminen muutti kaiken.

Joukkoon liittyi lisää ihmisiä, eikä ilmiötä voinut enää kiistää kukaan. Ristiriita virallisen maailmankuvan ja silmien edessä avautuvan todellisuuden välillä kävi niin ilmeiseksi, että alettiin selvittämään, mitkä maailmanlaajuiset tekijät pahoinvointia aiheuttivat, ja miten ne voitaisiin kääntää hyvinvoinniksi. Jo muutaman vuoden jatkunutta talouskriisiä tutkittaessa oli käynyt ilmeiseksi, että keskuspankkien luomaan rahaan perustuva rahajärjestelmä oli 1900-luvun kurjuuden alkusyy. Teknologisen kehityksen, jonka väitettiin olevan pankki- ja valtiojohtoisen talouden ansiota, alettiin nähdä tapahtuneen pankkijärjestelmästä huolimatta, ei sen ansiosta. Tämän asian ymmärtäminen tuli helpoksi, kun nähtiin, että pankit eivät koskaan olleet olleet edistämässä uuden teknologian käyttöönottoa vaan pikemminkin hidastamassa sitä, paitsi silloin, kun teknologiaa voitiin käyttää ihmisten kontrollointiin. Esimerkiksi öljystä riippuvuutta vähentäviä innovaatioita ei ollut vuosikymmeniin kaupallistettu – tämä olisi johtanut laajoilta ympäristöongelmilta välttymiseen, öljyä olisi käytettävissä enemmän teollisuudelle, ja ihmisillä olisi liikkumisessaan paljon suurempia vapauksia kuin auto-monokulttuurissa. Maailmanlaajuisen kansanliikkeen noustua vaatimaan selitystä, ei vastuunkantajia yllättäen löytynyt. Kukaan ei myöntänyt luoneensa velkaan perustuvaa rahajärjestelmää. Johto oli kadonnut ääntäkään päästämättä, niinkuin Neuvostoliitosta ikään.

Mutta palataan taaksepäin: Miten raha oli 1900-luvulla luotu, ja miksi se oli johtanut kestämättömään talouskasvuun, joka kulutti kyllä resursseja, mutta ei maksimoinut ihmisten hyvinvointia? Miksi Suomessakin ennen vuotta 1913 rakennetut kivitalot ovat harmonisia, kauniita ja edelleen pystyssä, mutta lähes kaikki sen jälkeen rakennetut ilmentävät yhä syvenevää pahoinvointia ja heikontuvaa rakentamisen laatua. Miksi ”vaurastuminen” tuottaa kurjistumista?

Vuonna 1913 perustettiin Yhdysvaltain keskuspankki, FED. Maailma oli tuolloin yhteisvaluutassa, ja valuutan nimi oli kulta. Eri maissa oli jonkin verran eri painoisia kultakolikoita, mutta niitä voi vaihtaa toisikseen kiinteisiin kursseihin. Korot olivat alhaiset, kolmisen prosenttia, ja rahan arvo nousi vuosittain, kun tavarantuotanto kasvoi nopeammin kuin maailman kullan määrä. Ei suotta puhuttu kulta-ajasta. Keskuspankki muutti kaiken. Se otti tehtäväkseen tuottaa valtiolle rahaa hankkeisiin, joita koettiin tarpeelliseksi: sosiaalinen eriarvoisuus oli ongelma monien mielestä, teknologinen kehitys oli ollut niin nopeaa, että haluttiin massatuottaa uutuuksia, kuten autoja, ja niiden liikkumiselle oli rakennettava kulkuväyliä, enemmän kuin valtiolla laissez-fairen kaudella ikinä olisi ollut varaa rakentaa. Lisäksi tuli sota.

Keskuspankki luo rahaa siten, että se asettaa koron, jolla liikepankit voivat sitä lainata. Ellei kukaan lainaa rahaa, ei sitä synny olemaan lainkaan. Vuoden 1933 jälkeen kulta ei ole missään maailmassa kiertänyt rahana suoraan, eli keskuspankilla oli rahanluonnin monopoli. Liikepankit lainaavat rahan edelleen ihmisille, ja nämä maksavat korkoa pankeille. Järjestelmällä ei oikeastaan ollut mitään todellisia etuja kultakantaan nähden, mutta suuren sodan (I maailmansota) jälkeen ei kultakantaan ollut mahdollista palata, koska paperirahaa oli laskettu liikkeelle niin valtaisia määriä. Sitä vastoin järjestelmällä oli yksi merkittävä haitta: kun lainaa otetaan, syntyy olemaan rahaa, mutta kun laina maksetaan takaisin, se pitää maksaa takaisin korkoineen. Mistä tulee koron maksuun tarvittava raha? Ei mistään. Sitä ei ole luotu. Sitä ei ole, koska sitä ei ole luotu. Eikä sitä koskaan luoda, koska rahaa luodaan vain siten, että joku ottaa velkaa. Raha ei synny itsestään.

Käytännössä asunto- tai muu velallinen saa korkorahat tekemällä kovasti töitä, mutta kovakaan työnteko ei luo järjestelmään rahaa. Se tuottaa kyllä maailmaan bruttokansantuotetta heikkolaatuisten tuotteiden muodossa ja panee ihmiset työskentelemään verissä päin toisiaan vastaan, kun jokainen haluaa ansaita rahaa päästäkseen eroon velastaan. Se johtaa valtioiden velkaantumiseen, kun nämä joutuvat omimaan itselleen tehtäviä, jotka ihmiset pystyivät aikaisemmin tuottamaan toisilleen, se johtaa korkeaan verotukseen, kun valtiot maksavat velkojensa korkoja, se johtaa työnantajien kurjistumiseen, kun näillä ei ole enää varaa palkata kalliilla ammattitaidotonta työvoimaa, joka taas ei halvalla enää pysty elämään ja tulemaan toimeen niin kuin ennen maailmassa oli asia. Se johtaa siihen, että kaikki nämä ihmiset on työllistettävä valtiolle, ja keksittävä heille työtä, jossa he voivat kuvitella olevansa hyödyksi. Kaikki tekevät työtä, toinen toistaan kovemmin, resursseja kulutetaan, ja BKT:n kasvulukuja seurataan kvartaaleittain, mutta työ tuottaa kovin vähän hyvinvointia kellekään. Pikemminkin päinvastoin, koska se syrjäyttää aikaa elämän tärkeiltä asioilta, joiden tekeminen tuottaisi tyydytystä, mutta johon ei ole aikaa, kun pitää saada rahaa, jotta voi maksaa velkaa, jota ei kuitenkaan voi koskaan maksaa loppuun, koska rahaa ei ole. Useimmat onnistuvat selviytymään omasta velastaan, mutta velka siirtyy aina jonnekin. 2011 elettiin aikaa, että yksityisiä velkoja siirrettiin miljarditolkulla valtioille, jotta niiltä voitaisiin periä korkoja ikuisesti. No tämä ei onneksi onnistunut, vaan mitta tuli täyteen.

Bruttokansantuotteesta lakosi kymmeniä prosentteja, kaikki rahajärjestelmästä johtuva työ poistui, kun kukaan ei enää ollut teettämässä sitä. Ihmiset eivät kuitenkaan muuttuneet onnettomammiksi, päinvastoin. Valtava vapaa-ajan lisääntyminen johti hyvinvointiin ja henkiseen kasvuun. Hyödyllisten tavaroiden tuottaminen tietenkin säilyi talouden aktiviteettina, ja rahassa palattiin vuosituhansia hyvin palvelleeseen järjestelmään: kulta alkoi jälleen toimia rahajärjestelmän perustana ja suurten varallisuuksien ja kauppojen maksuvaluuttana ja hopea jokapäiväisten maksutapahtumien välineenä. Vaikka digitaaliseen metalliin perustuvia maksuvälineitä olikin olemassa, oli säädetty lakeja, että fyysisen metallin asema kierrossa turvattiin. Ja olisi se turvautunut varmaan ilman lakejakin, sen verran varautuneiksi ihmiset olivat suuren talouskriisin jälkimainingeissa tulleet, kun valtaosa heidän digitaalisesta varallisuudestaan sekä valuuttojen, rahastojen, vakuutusten että osakkeiden muodossa oli kadonnut bittitaivaaseen ainakin, mitä sen ostovoimaan tulee.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

4 vastausta artikkeliin: 2050

  1. Olli Posti sanoo:

    Huippu super teksti!

    • Maamaa sanoo:

      Pitääkö tässä alkaa jemmaamaan omaisuuttaan maakätköihin. Jo on aikoihin eletty. 100% verotus lähenee vuosi vuodelta.

  2. Leo Sammallahti sanoo:

    Suosittelen lukemaan tekstin ”Visioita Vuodesta 2050.” Se on tekstisi tavoin optimistinen kuvaus, mutta ei niin utopistista, vaikkakin yhtä tajunnanräjäyttävää spekulointia. Artikkelissa on myös mitä mainioin video.
    http://tsarbombastic.wordpress.com/2011/04/28/lyhyet-tyoajat-ja-lyhyet-tyosuhteet-tie-tyottomyydesta/ (urli ilmoittaa väärän otsikon, en tiedä miksi, mutta artikkelin nimi on Visioita Vuodesta 2050.)

    Mitä mieltä muuten olet Kennedyn ehdottamasta hopeakantaisesta ja korottomasta valtionpankki mallista?
    Juttua mallista löytyy täältä: http://tsarbombastic.wordpress.com/2011/04/29/kennedyn-viimeinen-kasky-ja-martin-luther-kingin-viimeinen-kampanja/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s