Kuinka kasvattaa sekä maineen määrää että laatua?

Jokainen yrityksemme alkutaivalta seurannut lukija lienee samaa mieltä siitä, että Silverbankin tunnettuus on viimeisen kuukauden sisällä kasvanut, mutta tunnettuuden laatu voisi olla parempikin. Lyhyesti sanottuna 16-vuotiaan rekrytointi firman markkinointia vetämään (kaikkine käänteineen) on sen verran erikoinen veto, että erittäin kirjavaa julkisuutta ropisee.

Miten tällaiseen julkisuuteen pitäisi suhtautua? Markkinoinnissa on olemassa vain yksi sääntö:

Jos asiakas ei ole meistä kuullut, se ei myöskään meiltä osta.

Kaikki ymmärtävät, että yrityksen tunnettuuden lisääminen on yleensä kallista ja aikaavievää touhua. Edullisin tapa lisätä tunnettuutta lienee mediajulkisuuden hankkiminen. Ja tässä törmätään ikävään ongelmaan. Pelkästään lehdistötiedotteita lähettelemällä (eli toimittajia spämmäämällä) ei mediajulkisuutta hankita. Toimittajien sähköpostit ovat täynnä kaikenkarvaisia tiedotteita, joissa ylistetään Juuri Meidän Firman kivoja aikomuksia. Media – varsinkin laajalevikkinen media – kiinnostuu yrityksestä vasta, jos

  • Yritys on jo tehnyt jotain oikeasti repäisevää. Siis tehnyt, ei meinannut. Esimerkiksi, sitten kun holvissa on hopeaa 100 miljoonaan arvosta tai killumme jossain nopeimmin kasvaneiden yritysten listalla, jutunteko Talouselämään tai Arvopaperiin voi olla ajankohtaista.
  • Yritys on tehnyt jotain, mikä närkästyttää tai epäilyttää.

Jälkimmäinen on huomattavasti helpompaa, eikö vain? Halvin tapa saada julkisuutta, joka ei kuitenkaan vedä firmaa kovin pahasti lokaan, on tehdä jotain, joka on epäkorrektia muttei rikollista. Tätä kokeiltiin jo viime syksynä. Muistattehan Silverbankista tehdyn ensimmäisen lehtijutun Hopeakolikoiden talletuspalvelu epäilyttää pankkivalvojaa?

Kyseinen juttu ei tullut yllättäen eikä pyytämättä. Kun firman blogia oli kirjoitettu useampi viikko, laitoin molemmille iltapäivälehdille, Aamulehdelle, Uudelle Suomelle sekä Hesarille juttuvinkin:

Törmäsin netissä tällaiseen viritelmään:

https://hopeapankki.wordpress.com

Onkohan tuossa joku Wincapitan tapainen huijaus, vai ihan oikea pankki?

Laitoin vinkit torstaina. Vinkkiin tarttui ainoastaan Hesari, joka julkaisi pienehkön uutisen jo seuraavana tiistaina. Ilmeisesti toimituksessa hoksattiin ”sissimarkkinointitemppumme”, koska uutisen keskustelu (johon aktiivisesti osallistuimme) lukittiin pian sen avaamisen jälkeen, ja se on lukossa vielä tänäkin päivänä.

Jutun opetus: tee firmassasi joku temppu, joka näyttää epäilyttävältä, muttei liian epäilyttävältä. Silloin on pieni mahdollisuus saada mediahuomiota.

Odotan jännityksellä, tuleeko A2:lta tänään kuivakka esittelyjuttu, repäisevä häväistysjuttu vai jotain siltä väliltä. Myös Image-lehteen on tulossa juttua. En tiedä mutta luulen, että pian muutkin innostuvat kirjoittamaan meistä. Kun Silverbankin, anteeksi Silvervaultin, tunnettuus on saatu kohdalleen, tulee seuraavaksi panostaa laatuun.

Mitä tarkoitan laatuun satsaamisella? Tällä hetkellä firman brandi vetoaa lähinnä 15-30-vuotiaisiin anarkokapitalisteihin. Ihan kiva, mutta vielä kivampaa olisi, jos myös ne suurituloiset viisikymppiset sedät kehtaisivat tulla asiakkaiksi. Niin, kehtaisivat. Olen saanut palautetta juurikin tällaiselta sedältä, että

Silverbankin liikeidea on hieno, mutta viestintä on sitä luokkaa, että palvelua ei yksinkertaisesti kehtaa suositella kenellekään.

Mielipiteeseen on helppo yhtyä. Maineen määrä rupeaa olemaan kunnossa. Seuraavaksi pitää satsata laatuun. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

– Vesa Linja-aho
Kirjoittaja on Hopeapankki Holding Oy:n kirjanpitäjä ja yksi seitsemästä perustajaosakkaasta.

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 vastausta artikkeliin: Kuinka kasvattaa sekä maineen määrää että laatua?

  1. Ai se olit sinä, joka laitoit vihjeen lehdille? Nerokasta. Juuri eilen päätin tilata Sissimarkkinoinnin Talentumilta. Eikun lukemaan.

  2. Risto Pietilä sanoo:

    Kuten sanoit, ensijulkisuus tuppaa aina olemaan negatiivista. (Tai sitten jos ostaa miljoonalla eurolla 12 minuuttia tv-aikaa niin ei kukaan usko itse maksettua suitsutusta kuitenkaan.) ”Suurille massoille” jää tällöin ilman muuta varautunut fiilis, mutta se porukka, joka kiinnostuu asiasta edes jonkin verran, jää seuraamaan viestintää. Näin he altistuvat myös sille, että epäilevästä julkisuudesta syntynyt ensivaikutelma korvautuu faktoihin perustuvalla käsityksellä toiminnasta. Tietysti toiminta ei sen jälkeenkään miellytä kaikkia, mutta ainakin mielipide sen jälkeen perustuu tosiseikkoihin.

    Jos 500 000 ihmistä kuulee meistä niin ehkä 10 000 kiinnostuu. Näistä puolet toteaa tutkittuaan, että juttu ei ole heitä varten. Toinen puoli (5000) jää seuraamaan ja heistä 10% (500 ihmistä) voi lähikuukausina tulla vaikka asiakkaiksi. Tämä tarkoittaisi, että yhden ainoan riittävän suuren julkisuuspaukun seurauksena meidän asiakasluku tuplaantuu, vaikka
    – 98%:lle jää negatiivinen fiilis huhujen perusteella
    – 1% pitää juttuamme huonona vielä asiaan perehdyttyään
    – 0,9% kyllä tykkää meistä mutta ei osta
    – vain 0,1% tykkää ja ostaa.

    Eli ei tarvitse saada kuin 1% tykkäämään, kunhan julkisuus on riittävän suuri.

    Terv. Risto Pietilä, yhtiön perustaja ja markkinoinnista vastaava

    PS. Kyllä mulla on sellainen tutina, että monien dissaamassa viestintäjohtaja-casessa ei ole kaikkia kortteja vielä pelattu. Tilanne tuskin kääntyy huonommaksi, mutta positiivisia yllätyksiä voi hyvinkin olla luvassa…:)

    • Veka sanoo:

      ”Ei saa jäädä tuleen makaamaan”. Mitä se tarkoittaa. Seppä sanoo saman asian: ”Silloin on taottava kun rauta on kuumaa”. Toisin sanoen ei ole fiilistelyn aika, vaan kannattaa hyödyntää saatu julkisuus mahdollisimman tarkkaan. Kuinka se tehdään, siinäpä purkka purtavaksi. Tiedän kyllä kuinka sen itse tekisin, mutta pohtikaahan joku päivä keskuudessanne…
      PS. Toivottavasti kukaan ala leikkiä kilpailijaa. Se nimittäin on julisuuden kääntö puoli.

  3. Olli Posti sanoo:

    Myös konversiota voisi vielä hijoa duunaamalla jollain ScreenCapturella kädestä pitäen -opasvideot palvelun käytöstä, kaikilla eri verkkopankeilla

    Vaikka onhan nämäkin ihan ok, mutta jotta impulsiivisempikin laiskiainen voisi tehdä heräteostoksia, voisi sama juttu ruudulta kaapatulla videolla olla poikaa. Osaiskohan meikä säätää homman.. vai olisiko jollain osakkaalla kokemusta ruutukaappaus-videoiden purkittamisesta?

    • En ole osakas, mutta kokemusta näistä olisi ja taisin niitä ohjelmiakin suositella jossakin kommenttissa. Tekisin mieluusti jo eilen, mutta tuli sinänsä pahaan saumaan tämä tarve, että itse en pysty repeämään kuin max 2 min keskittymispätkiin. Isyyslomalla näet ja täys hullunmylly kotona 2 skidin kanssa. Tätäkin kirjoitan vauva vasurissa.

      Mutta noi ohjelmat on tosi helppo oppia kenen vaan.

  4. Hmm... sanoo:

    Maineen määrä rupeaa olemaan kunnossa. Seuraavaksi pitää satsata laatuun. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

    ”Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Kun menet vierailulle uuteen kotiin, totta kai lataudut tilaisuuteen erityisesti ja pyrit antamaan itsestäsi hyvän vaikutelman. Jos et sitä tee, niin olet hölmö. Ensimmäisen tapaamisen muisto korvautuu mielessä hyvin hitaasti, ja kerran saatu vaikutelma vahvistaa itseään, etkä välttämättä pääse leimasta koskaan eroon. Vastaavasti hyvän ensivaikutelman jälkeen mokailuihisikin suhtaudutaan ”hyvä jätkä” -filtterin läpi.”
    – Risto Pietilä (http://miinaihmemaassa.blogspot.com/2011/03/debytantti.html)

    • Silverbank sanoo:

      Julkisuuden kautta saatu ensivaikutelma eroaa syntymekanismiltaan siitä, jonka pääsee itse, omilla teoillaan ja käyttäytymisellään, antamaan.

      http://miinaihmemaassa.blogspot.com/2011/03/ylpeys-ja-ennakkoluulo.html

      Moni sai ensivaikutelmansa minusta toukokuussa 2006, kun esiinnyin 2 tuntia suorassa TV-lähetyksessä puhuen taloudesta. Ohjelman näki ehkä 50 000 ihmistä. Varmaankin enemmistölle tuli käsitys, että olen fundamentalistikristitty-jalometallifoliohattu. Mutta vähemmistö otti onkeensa ja osti niitä jalometalleja, minä olen sen jälkeen vaurastunut myymällä niitä, ja ostajillakin on mukavat 200%+ tuotot plakkarissa. Tämä ensivaikutelma on monilla edelleen.

      Eilisestä saa toisenlaisen kuvan, joka on ehkä vielä vähemmän imarteleva. Toisaalta katsojamäärä on kymmenkertainen. Jos kohta minusta ajatellaan että olen kiinnostunut nuorista naisista, niin ainakin se tehtiin selväksi, että kiinnostus on ammatillista ja Silverbank on laillisesti toimiva yritys.

      Julkisuuden t. ylipäätään kuulopuheiden kautta saatuun ensivaikutelmaan voi itse vaikuttaa vain rajallisesti. A2 dokumentissa kaikista kuvatuista puheistani näytettiin noin 1 lause 100:sta. En minä päättänyt, mitä ja missä kontekstissa suustani pääsee.

      Jos pääsen itse tekemään ensivaikutelman, mikä on mahdollista vain harvoin, se on melkoisen erilainen. Tämä on julkisuuden henkilöiden kirous, jonka he itse ovat tietenkin hyväksyneet, eiväthän muuten olisi julkisuuteen hakeutuneet.

      Toinen esimerkki Mariasta. Hän tosiaan oli debytanttina klubilla viime viikolla. Hän antoi itsestään minulle yhdenlaisen vaikutelman. Julkisuuden kautta voisi päätellä, että vaikutelma oli kovasti erilainen. Maria ei itse päässyt vaikuttamaan julkisuuden kautta välittyvään kuvaan.

      Siteeraamassasi blogauksessa käsittelin sitä tavoiteltavaa tilannetta, että ihminen pystyy itse antamaan ensivaikutelmansa. Vaikka julkisuudessa minusta puhutaan mitä milloinkin, ja itsekin kerron että sen tehtävä on herättää huomiota, olen tosielämässä aika korrekti.

      t. Risto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s