Osakesijoittamisen loppu

Artikkelin lukemiseen menee noin 4 minuuttia (kiitos Jake!), ja se saattaa pelastaa henkesi.

Hopeaan sijoittaville yleensä hopean polaarinen vastakohta ovat osakkeet, jotka ovat osuuksia toimivista yhtiöistä ja oikeuksia niiden tuottamiin voittoihin. Monet, etenkin varakkaat, ovat jättäneet sijoittamatta hopeaan pelkän arvonnousun vuoksi, koska heistä mielekkään sijoituksen on myös tuotettava jotain. Ja hopea ei ole tähän asti tuottanut. (Arvonnousu ≠ tuotto.)

Dilemmaan on tulossa ratkaisu kahdelta suunnalta. Ensiksi, hopean laajeneva käyttö rahana vähitellen tuo sille myös korkomarkkinat. Toiseksi, osinkoverotuksen korotukset johtavat siihen, että yhtiöiden kannattaa karttaa osingonjakoa kuin ruttoa, eli tuottoprosentit (tuotto ≠ arvonnousu) saattavat kääntyä jopa hopealle edullisiksi.

Teema nyt on kuitenkin pörssiosakkeiden maailmanlaajuinen arvostustaso. P/B-arvo kuvaa osakkeen osakekurssin suhdetta yhtiön osakekohtaiseen varallisuuteen. Jos P/B > 1, markkinat katsovat, että yhtiö luo varallisuutta, muuten se tuhoaa sitä. Menestyvillä yhtiöillä arvo voi olla vaikka kuinka korkea. Jos yhtiö pystyy pienentämään pääomatarpeensa (taseen loppusumman) nollaan, P/B kasvaa äärettömään. Tilanne ei perinteisesti ole ollut mahdollinen pääomavaltaisilla aloilla. Toinen vaihtoehto on, että yrityksen hinta on korkea – joko siksi, että tulevat tuotot arvioidaan suureksi, tai siksi, että kyseessä on kupla.

Mielestäni osakemarkkinoilla on maailmanlaajuinen, systeeminen kupla, ja osoitan sen seuraavassa:

Maailman osakkeiden keskimääräinen P/B >> 1. Tietoa on vaikea ilmaista tuon eksaktimmin, koska kaikki systeemin osatekijät (osakkeet, niiden hinnat ja tasearvot sekä minkä tilinpäätösstandardin mukaan huomioidaan immateriaalioikeudet ja liikearvo – jos minkään) liikkuvat.

Jos keskiarvo olisi 4,0, tilannetta voisi havainnollistaa sillä, että maailman osakkeiden yhteenlaskettu arvo olisi 40 000 miljardia, mutta vain 10 000 miljardia siitä olisi olemassa konkreettisella tasolla ja 30 000 miljardia perustuisi yhtiöiden organisaatioon, asiakassuhteiden arvoon, luottamukseen, integriteettiin markkinoilla, … Näinhän sitä perustellaan. Ymmärrätkö, mitä ajan takaa?

Oletetaan, että edellä puhutusta huolimatta firmat tekisivät rahaa, ja niiden arvostustaso (P/E) olisi järkevällä tasolla (monien mielestä ei ole). Meille kuitenkin on opetettu Tuotantotalouden peruskurssilla, että vapaan kilpailun olosuhteissa kilpailuetu pyrkii tasoittumaan. Uusien firmojen perustaminen esimerkiksi Suomessa on vapaata. Jos minusta markkinoilla on rako, voin perustaa yhtiön ja ottaa siihen sijoittajia, joiden sisääntulohinta määrittää yhtiön valuaation. Siitä voi edelleen laskea P/B-luvun.

Olen tehnytkin näin. Vieläpä useita kertoja. Olen viileän rauhallisesti siirtänyt olemassa olevilta pörssiyhtiöiltä heille aiemmin kuulunutta 30 000 miljardin immateriaali-organisaatio-luottamuspääoma-varallisuutta omiin firmoihini, käärinyt sen myynnistä tulleet rahat taskuuni ja rikastuttanut prosessissa vielä kymmeniä yhtiön muita osakkaita.

Minusta kyseessä ei ole temppu eikä mikään. Mikä itse asiassa on nykyisten savijalkadinosaurusten organisaatioon tai niitä kohtaan tunnettuun luottamukseen sisältyvä arvo? Vastauksen saat keneltä tahansa, joka on ollut ko. firmoissa töissä tai niiden asiakkaana. Kuka tahansa meistä pystyy parempaan. Jos niidenkin P/B = 4 tai enemmän, miksi sinä et voisi alkaa perustaa firmoja, pitää itselläsi 75% ja myydä loppuja sijoittajille, aina vain uudelleen?

Siinä vaiheessa kun markkina ei kestä tätä, vaan alkaa vaatia, että firmojen arvo perustuu niiden omistaman varallisuuden arvoon – niin kuin kultakannan aikana ennen v. 1913 – eikä kukaan enää osta perustamiasi firmoja ylihintaan, niin…

…luuletko, että kukaan ostaa niitä dinosauruksiakaan? Paitsi sinun eläkerahoillasi. Mutta niitä et koskaan etkä missään tilanteessa tule kuitenkaan näkemään. Älä siis heitä perään sellaista rahaa, jonka käytöstä onneksi saat vielä päättää.

– Risto Pietilä

This entry was posted in Rahoituskierros, Uncategorized. Bookmark the permalink.

6 vastausta artikkeliin: Osakesijoittamisen loppu

  1. Silverbank sanoo:

    Artikkelin kirjoittajan aikomus ei ole, että lukijat myisivät osakkeensa ja sijoittaisivat rahat valtion velkakirjoihin t. jättäisivät pankkitileille. Suomen suurin sijoittaja (32 mrd €) ei enää uskalla sijoittaa valtioihin niiden liian suuren riskin vuoksi: http://www.taloussanomat.fi/porssi/2010/11/16/suomen-suurin-sijoittaja-kiitos-ei-valtioita-nailla-koroilla/201015937/170

  2. Sofia sanoo:

    Arvatkaa, kuka myi juuri tänään aamupäivällä valtaosan (sinänsä määrältään ja arvoltaan melko vaatimattomista) omistamistaan pörssiosakkeista, ja mitä aikoo rahoilla tehdä.😀 Kun eivät onneksi vielä ehtineet romahtaa.. Oikein vastanneelle papukaijamerkki; ilmaista jalometallia ei ole jaossa tällä kertaa.

  3. Kuulin vastaväitteen, että firmojen arvo nyt vain on entistä enemmän immateriaalista laatua, ja että aiemmin pääomavaltaisetkin yhtiöt (General Electric) pystyvät tekemään saman tuloksen kuin ennen mutta kevyemmällä taseella. Tämän johdosta P/E:n analyysi on edelleen järkevää, mutta P/B-luvut eivät enää olisi yhteismitallisia aikaisempaan.

    Vastauksena tähän: Myönnän. Mutta esittämäni paradoksi jää silti voimaan. Niin kauan kuin ei ole erityisen vaikeaa luoda sitä ”varallisuutta”, josta sijoittajat ovat valmiita maksamaan moninkertaisesti enemmän kuin tiiliseinistä, ja jolla ei ole kuitenkaan mitään arvoa jakotilanteessa, tällaisia yhtiöitä tulee syntymään kiihtyvää tahtia.

    Vaikka liike-elämä ei olekaan nollasummapeliä, maailman varallisuus ja bkt määrittävät tietyt järkevät rajat, joissa maailmassa toimivien liikeyritysten yhteenlaskettu valuaatio tulisi olla. Uudet yritykset pääsevät nykyisillä hinnoilla valmiiksi katettuun pöytään ja ihmettelisin, ellei tämä olisi merkittävä tekijä P/B-lukujen tulevassa alenemisessa.

  4. Jos olet tekemässä jotain oikeasti hyvää ja sytyttävää, voin auttaa sinullekin bisnesenkeli/asiakas/skene/klubirahoitetun firman pystyyn, muutaman prosentin tapauskohtaisesti sovittavaa omistusosuutta vastaan.

    Näytetään yhdessä, että ylinnä esittämäni analyysi toimii ja osakemarkkinat ovat oikeasti houkuttelevasti arvostetut. Tosin ei ostajan vaan myyjän kannalta🙂

    Ja jälleen disclaimer: Jos bisnes ei lähtökohtaisesti tuota rahaa, unohda koko juttu. Ota mallia Silverbankista mikä on asiallinen tuottotaso ja tule juttelemaan sen jälkeen…

  5. Silverbank sanoo:

    Keskustelu jatkuu Vesa Linja-ahon Facebook-seinällä:

    Pekka Aavikko:
    Tuon ”osoitan sen seuraavassa” -kohdan teesien mukaan pieni ajatusleikki: Coca-Cola Companyn osakkeen hinnan suhde aineelliseen omaisuuteen on yli 9. Kurssin pitäisi siis tippua blogistin mukaan yhdeksäsosaan, eli noin seitsemään dollariin,… jotta osakeen arvostus olisi perusteltua? P/E olisi tällöin vähän yli kaksi ja osinkotuotto 25%. Kokis on lisäksi nostanut osinkoaan yli 25 vuotta peräkkäin.

    Kilpailuedun tasoittumisesta: oma vaikutelmani on se, että ajan kuluessa brändiin perustuva kipailuetu vain vahvenee. Edelleenkään pirkka/rainbow/yms-kolaa ei pystytä myymään samalla hinnalla kuin kokista.

    Maksan mielelläni kokiksesta enemmän, kuin brändittömästä kolasta ja maksan mielelläni myös näin vahvan brändin omaavan firman osakkeista enemmän, kuin vain osakkeen aineellisen omaisuuden verran.

    Juho Östman:
    Tässä on tosiaan sekin kysymys, että lasketaanko yritysten tasearvo oikealla tavalla. Miten sääntöjä pitäisi muuttaa, jotta tasearvo kuvaisi paremmin yrityksen arvoa? Jonkun mukaan taseessa pitäisi käyttää omaisuuden realisointihintoja, mutta muitakin näkemyksiä on.

    Risto Pietilä:
    Bloggauksen ongelman ydin on siinä, että onko nyt perusteltua, että markkinalla kokonaisuutena immateriaalinen arvo muodostaa 75% osakkeen hinnasta. Tätä ei ole tapahtunut aikaisemmin muuten kuin kuplien aikana, ja silloin valuaatiologiikka… ei ole perustunut immateriaaliseen arvoon vaan epärealistiseen arvioon tulevien tuottojen suuruudesta.

    Yritykset eivät omista sitä immateriaalista arvoa, jonka markkinat niille arvottavat. Pahimmillaan arvo voidaan viedä yritykseltä, jos esim. avainhenkilö lähtee, yleisimmin arvo voidaan vesittää sitä kautta, että joku kopioi sen ja pysyvä kilpailuetu menetetään. Parhaimmillaan kilpailuetu olisi todella pysyvä. Minä en tosin usko tähän mahdollisuuteen. Coca Colan tapauksessa väittäisin, että yhtiön brändi tulisi arvottaa taseeseen investointina, koska se on syntynyt systemaattisesti rahalla. P/B korjaantuisi.

    Minusta ei näytä siltä, että juuri nykyiset yritykset (keskimäärin) palvelisivat asiakkaita niin poikkeuksellisen hyvin, olisivat organisaatiomalliltaan niin poikkeuksellisen tehokkaita, omaisivat sellaista arvoa kaiken kaikkiaan, että niillä tulisi olla noin korkea immateriaalisen arvon kerroin. Päinvastoin – pari uuden paradigman yritystä perustaneena olen varovaisen toiveikas, että muutkin alkaisivat miettiä yrityksen perusorganisaatiota uudelleen ja löytäisivät valtavan lisäarvon lähteen, joka laajetessaan työntää vanhat yhtiöt discountiin P/B-lukua arvioitaessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s