Miksi yhteiskunta kannustaa yksilöä elämään tuottavimmat vuotensa sen tuella?

Ihminen on parhaissa hengen, sielun ja ruumiin voimissa noin 15-30-vuotiaana. Tämän iän jälkeen senioriteetti perustuu elämänkokemukseen enemmän kuin raakaan voimaan tai suorituskykyyn henkisen ja fyysisen suorituksen alueilla.

Eikö voisi olettaa, että yhteiskunnassa saadaan synnytettyä suurin lisäarvo, kun ensisijaisesti tämä, parhaissa voimissa oleva ikäluokka valjastetaan tuottamaan sitä?

Nykyinen järjestelmä pitkine opiskeluaikoineen ja taloudellisine tukirakenteineen pitää nuorten aikuisten ikäluokan kiinni lukio- ja korkeakoulumaailmassa. Valtaosaa tästä ikäluokasta rohkaistaan opiskelemaan mahdollisimman pitkälle. Toisaalta elinkeinoelämässä pystytään yhä vähenevässä määrin hyödyntämään tiettyjä, korkeakoulussa opittuja tietoja. Ongelmanratkaisu-, ryhmätyö-, leadership-johtamis- sekä verkostovaikuttamisen taidot korostuvat lisäarvoa tuottavien prosessien mahdollistajina, siinä missä aiemmin keskityttiin tietyn osaamisalan opittuihin taitoon.

Korkeakoulussa viidessä-kuudessa vuodessa hankittu paperi on todistus pitkäjänteisyydestä ja ajattelukyvystä. On olemassa huomattavasti nopeampia tapoja arvioida henkilön henkistä kestävyyttä ja maksimaalista suorituskykyä.

Miten vyyhtiä voisi lähteä purkamaan?

Jospa esiin astuisi muutama rohkea yritys. Nämä yritykset kertoisivat luottavansa historiassa nähtyihin esimerkkeihin siitä, että nuorten aikuisten ikäluokka on se, joka vie maailmaa eteenpäin energiallaan, kun se päästään suuntaamaan oikein. Nämä yritykset rekrytoisivat viileän rauhallisesti huippuosaajat pois koulunpenkeiltä, tarjoten heille heidän motivaattoreihinsa vetoavan työympäristön verkostoineen. Nämä yritykset voisivat joutua investoimaan jonkin verran koulutukseen, mutta saisivat vastineeksi nuoren viriilin tekijän, jolla on esimerkiksi viisinkertaisesti ’energisintä aikaa’ edessään työurallaan verrattuna kymmenen vuotta vanhempaan juuri valmistuneeseen diplomi-insinööriin.

Uusi malli hyödyttäisi kansantaloutta ainakin kolmen mekanismin kautta:

1.       Julkinen sektori pienenee, kun korkeakoulut fokusoituvat vain tutkijakoulutukseen

2.       Tällä hetkellä verorahoilla elävä 20-30-vuotiaiden populaatio ei enää elä verorahoilla

3.       20-30-vuotiaiden populaatio alkaa maksaa veroja parhailla sielun ja ruumiin voimillaan tuottamastaan lisäarvosta.

Kommentoikaa toki.

– Astrid Pietilä

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

28 vastausta artikkeliin: Miksi yhteiskunta kannustaa yksilöä elämään tuottavimmat vuotensa sen tuella?

  1. lheikkilä sanoo:

    Erinomainen ajatus! Nykyisellään korkeakoulu pyrkii valmistamaan nuoria työelämään (vs. idea sivistysyliopistosta), mutta koen vahvasti, että työelämä itse pystyisi tähän huomattavasti korkeakouluja paremmin. Tällöin yliopisto voisi karsittuna keskittyä olemaan ihanteidensa mukainen.

    Kannattaa kuitenkin huomata, että jo tällä hetkellä iso osa opiskelijoista on samalla veronmaksajia. Korkeakoulutettujen suuri suhteellinen osuus, pieni opintotuki ja ajatus valoisammasta tulevaisuudesta opintojen jälkeen johtavat sellaiseen tilanteeseen, että työmarkkinat saavat korkeakouluopiskelijoista käyttöönsä nöyrää massaa, jota voidaan palkata suorittavaan tai tuottamattomaan työhön huonoilla sopimusehdoilla. Tämä ei taida kuitenkaan pohjimmiltaan olla kenenkään etu.

    • Astrid Pietilä sanoo:

      Jatkan ajatustasi. Jos vaikka ajatellaan kahta ulottuvuutta/arvoa: tieteellinen tieto vs. taloudellinen lisäarvo.

      On paradoksaalista, että yliopistosta on muotoutunut instanssi, jonka tehtävänä on valmentaa kansalaisia ei vain korkean tason tieteellistä tietoa, vaan myös korkeaa taloudellista lisäarvoa tuottaviin tehtäviin.

      Kuinka paljon taloudellisen lisäarvon tuottamista elinkeinoelämässä voi opiskella yliopistossa?

  2. Todellakin hyvä ajatus. Muistan opiskeluajoiltani matematiikan professorini Juhani Pitkärannan kertoneen monta kertaa, kuinka suurimmat matematiikan neroista olivat tehneet kuuluisimmat oivalluksensa ehkä noin 25-vuotiaina.

    Ihmisen luovuus on kukkeimmillaan juuri silloin, kun on vapautta, energiaa, ja mahdollisimman vähän sitoumuksia mihinkään suuntaan. Tämä ei ole hyvää mainosta itselleni (vaikkakin rehellistä), mutta nyt (28-v.) huomaan jo kaipaavani niitä aikoja 23-vuotiaana, kun nukkumaanmeneminen oli lähes puhtaasti tahto- eikä väsymyskysymys.

  3. tepa sanoo:

    Ihminen on parhaissa hengen, sielun ja ruumiin voimissa noin 15-30-vuotiaana. Tämän iän jälkeen senioriteetti perustuu elämänkokemukseen enemmän kuin raakaan voimaan tai suorituskykyyn henkisen ja fyysisen suorituksen alueilla.

    Saisiko jonkun viitteen tähän vai onko kyseessä vain kirjoittajan oma mielipide? Toisaalta voi ajatella, että 15-30 v on juuri otollisinta aikaa uusien tietojen ja taitojen opiskeluun.

    Ongelmanratkaisu-, ryhmätyö-, leadership-johtamis- sekä verkostovaikuttamisen taidot korostuvat lisäarvoa tuottavien prosessien mahdollistajina, siinä missä aiemmin keskityttiin tietyn osaamisalan opittuihin taitoon.

    No jaa, ehkä tällä hetkellä ja ehkä kirjoittajan edustamalla alalla. Monilla aloilla (luonnontieteet, tekniikka, lääketiede, …) pitää edelleenkin osata jotain ihan oikeasti eikä pelkkä ”leadership” riitä.

    Siitä olen täsmälleen samaa mieltä, että korkeakouluissa koulutetaan aivan liikaa ja aivan väärää porukkaa. Yliopistolaitos voisi keskittyä oikeiden tutkijoiden kouluttamiseen ja yritykset voisivat kouluttaa työntekijänsä omissa ammattikouluissaan. Kauppa”korkea”koulut saisi lakkauttaa ensimmäisinä…

  4. Matti Karhu sanoo:

    Hyvä idea! Eräitä lempiaiheitani nämä koulutusjärjestelmän tehottomuudet. Korkeakoulutuksen inflaatio kiihtyy ja uuden maisterin rajahyöty alkaa olemaan heikko varsinkin jos koulutus ei tuo käytäntöön sovellettavia taitoja. Julkishallinto on jo pullollaan ylemmän korkeakoulututkinnon suoritanneita hallintojohtajia, hallinto- ja kehittämisjohtajia, projektipäällikköjä, projektijohtajia, projektityöntekijöitä, projektitutkijoita, projektikoordinaattoreita, projektisuunnittelijoita, projektisihteereitä, arviointipäällikköjä, hallintopalvelupäällikköjä, henkilöstöpäällikköjä, kehittämispäällikköjä, aluekehittäjiä, erityissuunnittelijoita, strategiapäällikköjä, tulosaluejohtajia, tulosaluesihteereitä, ryhmäpäälliköitä, henkilöstövisiosuunnittelijoita, palvelussuhdepäälliköitä, henkilöstöhallintapäälliköitä, johtavia neuvojia, johtavia tutkimussosiaalityöntekijöitä, erikoistutkijoita, suunnittelijoita, erityissuunnittelijoita, tutkijatohtoreita, käytäntötutkimuksen professoreita, asiantuntijoita, erityisasiantuntijoita, neuvottelevia virkamiehiä ja johtavia kehittämiskonsultteja. Julkishallinto on siis eräänlainen roskapankki tutkintotodistuksille, koska yksityisellä sektorilla korkeakoulututkinnon itseisarvo on vähäisempi ja korkeampaa palkkaa saadakseen on yleensä omattava sellaisia taitoja tai ominaisuuksia, joista ei ole suurta ylitarjontaa.

    Villi veikkaukseni on, ettei Silverbank pystyisi tarjoamaan palveluitaan kovinkaan edullisesti jos se maksaisi julkishallinnon projektityöntekijän tasoista palkkaa jokaisesta yritystoimintaan liittyvästä työtunnista ja extraa suoritetuita korkeakouluopinnoista. =)

  5. rampamieli sanoo:

    Kannatetaan. Mutta minkäs teet, kun pitää olla maisterin paperit että otetaan edes kaupan kassalle töihin? Siivoojaksikaan ei enää pääse ilman paperia, joka todistaa että osaa siivota. Siihen tyssää monen ulkomaalaisen työura Suomessa, tässä papereiden palvonnan maassa. Olen henk. koht. todennut, että varsinkin yliopistokaupungeissa ainoat ammatit, joihin pääsee pelkillä peruskoulun todistuksilla, ovat a)puhelinmyyjä b)mainostenjakaja. Kaikissa muissa on tullut seinä vastaan. Jotkut onnelliset ovat kuulemma päässeet tiskaamaan ravintolaan tai pesulaan viikkaamaan pyykkiä. Olisi pitänyt mennä yliopistoon amiksen kautta, niin olisi ollut toivoa saada töitä opintojen ohessa.

  6. @rampamieli Eikö juuri tätä varten kirjoittaja peräänkuuluttanut sellaisten yritysten perustamista, joissa töitä pääsee tekemään ilman tutkintotodistuksia? Paperit jostain oppilaitoksesta kertovat vain siitä, että osaa istua paikallaan 2 tuntia kerrallaan. Minulle se on aina ollut vaikeaa, enkä olekaan valmistunut yliopistosta.

    @Matti Silverbank tuottaa todella korkeaa tulosta per työtunti, varsinkin kun tunneista ei makseta mutta vaikka maksettaisiinkin. Ongelma ei ole maksaa tunneista – ongelma olisi palkata kaikki tarvittavat henkilöt kokoaikaisiksi. Onneksi näin ei tarvitse tehdäkään ja julkishallintokin on mennyt tähän suuntaan voimakkaasti esim. yliopistoissa.

  7. Matti Karhu sanoo:

    @Risto Aivan juu näinhän se on tai riippuu varmaan myös siitä laskisiko esim. myös klubilla hengatut tunnit ”työaikaan”. Selvää kuitenkin on, että yksityisellä yrityksellä ei ole samoissa määrin varaa pitää suurta määrää kuukausipalkkaa saavaa keskijohtoa palveluksessaan kuin verorahoitteisella valtion organisaatiolla. Se, että yliopistoissa on siirrytty kohti osa-aikaisuutta työvoiman kanssa johtuu varmaan suurelta osin vuosi sitteen voimaan tulleesta yliopistolaista.

  8. educated guest sanoo:

    Pitänee tässä muistuttaa, että 15 – 30 -vuotiaat pitää sulloa kouluihin, jotta kohta eläkkeelle jäävät sukupolvet ehtivät rauhassa tehdä täyden työuran. Työmarkkinamme eivät perustu maksimaaliseen kollektiviseen hyötyyn, vaan yksilöiden hyötyyn.

    Eli tiivistettynä: liian vähän työpaikkoja, liian paljon työvoimaa.

  9. Antero sanoo:

    Erinomainen ajatus, mutta mistä saataisiin ne työpaikat niille nuorille?

    Tällä hetkellä nimenomaan koulutuksen tärkeimpiä tehtäviä on pitää nuoret koulussa, koska muuten he olisivat työttömiä. Ei siksi että firmat vaativat koulutettuja, vaan siksi että paikkoja ei yksinkertaisesti ole.

    Mutta periaatteessa erittäin kannatettava ajatus kyllä.

  10. Antero sanoo:

    Niin ja vielä sekin että itse en ainakaan luota kehenkään alle kolmekymppiseen. Nykypäivänä varsinkin yleensä vasta hieman vanhempi kykenee todella vastuullisiin päätöksiin, ja pääasiallisesti varsinkin miehet ovat aivan eri ihmisiä joskus reilusti kolmenkympin jälkeen kuin nuorina ’kolleina’. Itse en enää esim. allekirjoittaisi juuri mitään mitä alle kolmekymppisenä ’kakarana’ tein ja ajattelin.

    Jos olisin yritysjohtaja, palkkaisin mieluiten henkilöitä joilla on perhe, alle kolmekymppiselläkin voi olla jotain järkeä jo päässä jos on omia lapsia joutunut jo hoitamaan ja kasvamaan itse aikuiseksi, ja ainakin miehiä palkatessa varoisin alle kolmekymppisiä kuin ruttoa.

    • Katsu sanoo:

      Jopas on kommentti, mistähän sitä lähtisi purkamaan?

      On valitettavaa, että yleistät alle kolmekymppisiä noinkin rankasti. Itse olen hieman vajaa 30-vuotias vapaaehtoisesti lapseton (eli en aio hankkia koskaan lapsia) nuori nainen ja allekirjoitan ihan kaiken tekemiseni tähän asti: korkeakoulututkinto nopeasti ulos, opiskelujaksoja ulkomailla ja lopulta vakiduuniin sinne ulkomaille jo 25-vuotiaana ja nyt minulla onkin jo useampi vuosi oman alan työkokemusta ansioluettelossa, kun moni ikätoveri vasta valmistuu tai on juuri valmistunut. Olen terve ja hyvässä kunnossa, käyttäydyn kunnolla, enkä ole mikään bilettävä sinkku. En ole ollut pois töistä kuin yhden päivän sitten viime kesän ja senkin olin sairauden takia pois sekä tulen aina ajoissa töihin aamulla. En ole myöskään ylitunnollinen, vaan osaan ottaa rennosti. Siksi tällainen rankka yleistys saa niskakarvat pystyyn hyvin nopeasti. Kyllä meitä fiksujakin alle 30-vuotiaita on olemassa, nuoret ovat kirjavampaa porukkaa kuin mitä sinä yksisilmäisesti luulet.

      Se, että on omia lapsia, ei ole tae yhtään mistään vastuuntunnosta. Esimerkkejä riittää, kun vilkaisee lastensuojelun tilastoihin ja joskus (tai itse asiassa usein) lasten hankkimatta jättäminen on mitä suurinta vastuuntuntoa. Harmi, kun liian harva menee virran mukana ja hankkii lapsia milloin kenenkin painostuksesta ja sitten tulee helposti ero tai muuta propleemaa. Sen voi vilkaista avioerotilastoista ja sopii vain miettiä, että kuinka monen lapsen elämää vanhempien ero koskettaa vuosittain. Liian moni suorittaa elämää kuin jotain käsikirjaa, eikä edes pysähdy ajattelemaan, vaan ”ajatuu” jonnekin virran mukana ja sehän on sitten kriisin paikka joskus vanhempana, kun sitä ennen on toteuttanut elämässään vain muiden unelmia.

      On se hienoa, kun voi jo nyt toteuttaa omaa unelmaansa näin kolmenkympin korvilla ja vaikka tiedostan sen, että vastoinkäymisiä varmasti tulee eteen, aion olla positiivinen poikkeus massasta ja voivottelun ja murehtimisen sijaan toimia ja samalla tiedostaa tosiasiat. Life is what you make of it.

      • Todettakoon vielä että Silverbankin lähes kaikki perustajat (ml. minä) ovat alle kolmekymppisiä🙂. Osalla lapsia, osalla ei. Itse lapsellisena vierastan sitä ajatusta, että lasten hankkiminen olisi joku velvollisuus tai se toisi lisää järkeä päähän. Tottakai siinä oppii uusia taitoja, mutta niin oppii töissä, vuorikiipeillessä tai sulkapalloa pelatessakin.

      • Antero sanoo:

        En sitä sanokaan että alle kolmekymppisyydessä olisi mitään pahaa, tai alle kolmekymppisen taidoissa ja päätöksentekokyvyissä noin yleensä. Fakta kuitenkin on, että yleensä kolmenkympin korvilla elämä muuttuu monella, ja mieli ja sen mukaan päätökset. Itsekin tunsin kolmekymppisenä kasapäin vaikkapa naisia jotka vannoivat etteivät koskaan hanki lapsia tai ovat sillä ja sillä uratiellä ja matkailevat ja ties mitä. Sitten yhtäkkiä kun tapaan heitä pari vuotta myöhemmin, ovatkin vaihtaneet alaa, on pari lasta, ovat opiskelemassa uutta alaa ja elämä on ihan toista nyt.

        Myös itse ja melkolailla kaikki kaverini tekivät pitkälti samoin; ne jotka menivät parikymppisinä naimisiin ovat yhdeksän kymmenestä eronneet, olipa lapsia tai ei, ja ovat joko yksinhuoltajia tai uusissa naimisissa. Hyvin moni on vaihtanut alaa kokonaan…no, kuitenkin – elämä ja asenteet ovat aivan muuta kuin alle kolmekymppisenä.

        Kun sanoin etten luota alle kolmekymppisiin, en tarkoita sitä ihmisinä tai taitoihin, yksinkertaisesti sitä että en oikein jaksa olettaa että k.o. henkilö ei yhtäkkiä lähde ihan muihin töihin, hanki äkkiä lapsikatrasta tai avioeroa ja suurta kriisiä, ja ole sitten aina poissa töistä, tai ala vaikka opiskella tai mitä tahansa. Joku nelikymppinen on jo aika varma tapaus ja tekee luultavasti iloisena samaa duunia eläkeikäänsä asti.

        Totta kai poikkeuksia on, mutta kun mietin ainakin omaa kokemuspiiriäni, kyllä se porukka on ihan erilaista kuin silloin 20-30v välillä. Itsekin olen ihan eri alalla, kaupungissa ja ihme kyllä lapsiakin onkin vaikka ihan toisin ajattelin, enkä ikimaailmassa olisi osannut silloin alle kolmekymppisenä lähteväni uraputkestani ja silloisesta kaupungistani, päinvastoin olisin vannonut vaikka minkä nimissä että tätä teen lopun ikääni ja juuri täällä, mutta elämä opettaa.

        Tosin, nykyään moista elämänmuutosprosessia tuntuu kyllä tapahtuvan aika usein jopa vasta nelikymppisiläkin…mutta väittäisin silti että kyllä nelikymppinen on tässä mielessä paljon turvallisempi valinta.

  11. mun kokemus 17 vuoden takaa ja kuullut kommentit viimeisen parin vuoden ajalta kertovat edelleen sitä, että opinnäytetöissä monet opiskelijat jäävät yksin ja paikalleen lillumaan, kun ohjausta ei ole tai järjestetä tai se on mielivaltaista. Monin paikoin muualla ohjaukseen panostetaan sen takia, että yliopisto on maksullinen ja siltä vaaditaan paljon tehokkuutta – voisiko Suomi olla maa, jossa siihen panostettaisiin vaikka yliopisto ei olisi maksullinen? Toivon niin, sillä siellä lilluu paljon työintoisia ja koulutettuja ihmisiä, monet eri alalla opiskelemassa, kuin mihin töihin ryhtyvät (kuten minä), mutta monet luovia ajatuksia ja intoa täynnä. Gradunohjausyksikönkin ajoivat alas (Chydenius-institutti), mutta toivoa on aina kun asioista puhutaan julkisesti.

    • Hyvä! Pari nopeaa kommenttia:
      * Opinnäytetyö on tulppa sen takia, että ensin ollaan istuttu koulussa 9+3+4(?)=16 vuotta, ja sitten pitäisi yhtäkkiä osata tehdä jotain ominpäin. Sanon tämän siis kritiikkinä järjestelmälle, en opiskelijoille.

      * Kokonaan toinen juttu on varsinkin yliopistopuolella se, että gradut/diplomityöt ovat ylipitkää jorinaa. 20-sivuinen setti *laadukasta tekstiä* ajaisi saman asian. Joku brittihuippuyliopistossa proffana työskentelevä suomalainen peräänkuulutti tätä samaa vuosituhannen alkupuolella jossain lehtihaastattelussa (nimi ei jäänyt mieleen, ainoastaan mielipide).

      ** Lisäksi tuo pitkästi joriseminen gradussa leviää työelämään kuin syöpä. Siinä, missä työelämässä olisi kaikkien edun mukaista kirjoittaa enintään parisivuisia raportteja, ihmisten aikaa kuluu kymmeniä sivuja pitkien raporttien työstämiseen. Raporttien, joita kukaan ei lue (ja jos lukee, niin menee resursseja hukkaan siinäkin).

      • ”Kokonaan toinen juttu on varsinkin yliopistopuolella se, että gradut/diplomityöt ovat ylipitkää jorinaa. 20-sivuinen setti *laadukasta tekstiä* ajaisi saman asian.”

        Oman diplomityöni voisi tiivistää yhteen kaavaan, joka asiaa tuntevalle kertoo kaiken olennaisen:
        v_2>0, kun c= eräs vakio
        v_290 s.) ajaa asiansa. Mutta kysymys onkin, kuinka monen teekkarin dippatyötä joku muukin lukee kuin kirjoittaja itse puhtaaksikirjoittaessa ja valvojaprofessori?

      • Aamen, olen samaa mieltä – ja tiivistämiseen opetettava, varmaan jo opetetaankin… Ohjaus on silti tuiki tärkeää…

  12. Äh, WordPress tulkitsi (turhan) kaavan joksikin html-tagiksi, mikä kadottaa osan tekstistä.

    Piti lukea kaavan jälkeen: ”tunnustan toki, että jos jonkun olisi pitänyt jatkaa omaa työtäni, niin lopullinen pituus (vähän yli 90 s.) ajaa asiansa. jne.”

  13. ja ehkä se 30-90 sivua marginaali ois hyvä, riippuen työn sisällöstä ja metodeista… 20 sivuun ei mahdu ihmistieteissä kuin ”pieraisemaan”. Ja tärkeintä on silti mielestäni o h j a u s (myös ulos yliopistosta…=
    ;D

  14. Antero sanoo:

    Toisaalta on varsin surullista että nykyopiskelijalle tuntuu usein se parikymmentäkin sivua olevan työn ja tuskan takana tuottaa. Eihän siihen mahdu vasta kuin kunnon tiivistelmä useinkin, varsinkin kun ne kirjasin- ja marginaaliasetukset ovat ihan hillittömät. Riippuu toki aivan alasta, joissain tieteissä varmasti hyvinkin lyhyt riittäisi osoittamaan osaamista. Mutta itse ainakin nyt työelämässä tottunut ihan eri määrään, sanotaanko että luokkaa lähes nelinumeroinen määrä sivuja tekstiä vuodessa tulee tuotettua.

  15. Silverbank sanoo:

    Nyt aiheeseen on tarttunut US-bloggaaja Anna Kontula:
    http://annakontula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/62660-ei-nuoria-kannata-paastaa-oikeisiin-toihin

    Odotettavissa vilkas keskustelu🙂.

  16. Yammu sanoo:

    Viime vuosina ulkomailta, erityisesti kaukoidästä, tulleiden opiskelijoiden kanssa töitä tehneenä olen huomannut, että (vähintään Suomen lukion hyvin suorittaneiden tasoinen) yleissivistys ei ole välttämättä huono asia. Nuori ja dynaaminen työntekijä, joka ”vie maailmaa eteenpäin energiallaan kun se päästään suuntamaan oikein” on yllättävän haastava työkaveri juuri tuon oikein suuntaamisen takia. Esimerkkeinä on koko joukko ikiliikkujaprojekteja, jotka mystisesti eivät valmistu koskaan ja taikarannekkeita, joita joku hölmömpi saattaa ostaakin. Miten voi suunnata toisen energiaa oikein, jos hänellä ei ole kapasiteettia ymmärtää mitä hän on tekemässä?

  17. Anna sanoo:

    Astrid, kiitos hyvästä kirjoituksestasi! Olen kanssasi samaa mieltä ja itseäni harmittaa, että olen tuhlannut niin monta vuotta turhien asioiden opiskeluun, joista en muista enää puoliakaan.
    Laitan tähän koskettavan Loris Malaguzzin runon. Mukavaa Rooman työviikkoa sisko! t;Anna🙂

    Lapsella on sata kieltä

    Lapsi
    on tehty sadasta.
    Lapsella on
    sata kieltä
    sata kättä
    sata ajatusta
    sata tapaa pohtia
    leikkiä ja puhua
    sata aina sata
    tapaa kuunnella
    ihastella rakastaa
    sata iloa
    laulaa ja ymmärtää
    sata maailmaa
    valloittaa
    sata maailmaa
    tutkia
    sata maailmaa
    uneksia.
    Lapsella on
    sata kieltä
    (ja taas sata sata sata)
    mutta häneltä ryöstetään niistä yhdeksänkymmentäyhdeksän.
    Koulu ja kulttuuri
    erottavat lapsen pään muusta kehosta.
    Lapselle sanotaan:
    ajattele ilman käsiä
    toimi ilman päätä
    kuuntele, äläkä puhu
    ymmärrä ilman iloa
    rakasta ja ihmettele
    vain pääsiäisenä ja jouluna.
    Lapselle kerrotaan:
    löydä jo valmis maailma
    ja sadasta
    häneltä ryöstetään yhdeksänkymmentäyhdeksän.
    Lapselle kerrotaan:
    työ ja leikki
    todellisuus ja mielikuvitus
    tiede ja kuvittelu
    taivas ja maa
    järki ja tunne
    ovat asioita
    jotka eivät kuulu yhteen.
    Niin lapselle kerrotaan
    ettei sataa ole.
    Mutta lapsi sanoo:
    En usko. Sata on.

    Loris Malaguzzi

  18. Statisti sanoo:

    Ajauduin tälle sivustolle useiden muiden kautta, alkaen eräästä ruokablogista. Jo alun alkaen niskakarvani nousivat pystyyn tietyistä asioista, jotka jääköön tässä mainitsematta (vrt. negatiivisten kommenttien julkaisematta jättäminen). Nyt kuitenkin katkesi kamelin selkä, anteeksi vain kulunut vertaus. Olen 28-vuotias lapseton, avioliitossa elävä nainen, jolla ei ole toistaiseksi aikomuksia hankkia lapsia.

    Olen lääketieteen lisensiaatti, opiskelin ulkomailla ja maksoin opintoni itse. Nyt maksan suht huomattavan määrän veroja Suomen valtiolle ja teen tuottavaa työtä, josta saan itse paljon irti (olkoonkin se pääosin halveksimaanne kahdeksasta neljään -työtä) ja koen olevani hyödyllisempi yhteiskunnalle kuin useimmat ”go with the flow” -ideologian mukaan elävät utopistit. Jokaiselle oma tiensä, sitä en kiistä enkä kiellä, mutta moniko teistä olisi valmis tulemaan asianmukaista koulutusta vailla olevan lääkärin hoitoon? Antero, kenties?

  19. Antero sanoo:

    En tiedä miten kommenteistani saisi sellaisen kuvan että pitäisin lääkärikoulutusta liian pitkänä. Jos jotain, toivoisin heille pidempää koulutusta, niin ehkä joskus pääsisi itsekin lääkärille jolla olisi oikeasti käsitystä vaivasta. Yleensä kun tk:n kandeille saa itse aina kertoa mikä tauti on ja millaista hoitoa kaipaa siihen, ei heillä juuri koskaan ole mitään sanottavaa tai tietoa mitä ei jo itsekin olisi ehtinyt ottaa selville. Jos tahtoo osaavan, pitää mennä yksityiselle ja kokeneemmalle. Lääkäreissäkin luotan vasta neli- viiskymppisiin kunnolla, heillä sentään on kokemusta tehdä mitä tarvitaan. Alottelijoiden kanssa on käynyt usein niin, ettei ne usko kun sanoo mitä tarvitaan ja hoito jää saamatta kunnes menee kokeneemmalle ja ne puistelee päätään että mikset tullut aiemmin, tämä pitää hoitaa!

    Ei toki aina silti näin mutta liian usein. Lisää koulutusta ja harjoitusta lekureille ennen sitä tk-duunia, kiitos!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s