Silverclubin tarina II

Nyt päästään siihen edellisen postauksen otsikkoon – Silverbankin operatiiviseen
kyvykkyyteen. On ilmeistä, että päätöksenteko yksin on nopeaa, mutta päätöksien
täytäntöön paneminen kestää kauemmin, varsinkin, jos päätökset ovat suuria. Yhden
henkilön resurssit eivät riitä suurhankkeisiin. Jopa kahvilan perustaminen, Helsingin
hienoimmasta klubista puhumattakaan, on yksin toimivan toimintamahdollisuuksien
rajoilla. Vähintäänkin työntekijöitä tarvitaan normaalisti.

Päinvastainen on tilanne suurilla yrityksillä. Toimeenpanoresursseja on periaatteessa
valtavasti suurtenkin hankkeiden toteuttamiseen, mutta pääasiassa nämä resurssit ovat
vajaakäytöllä, koska kukaan ei käytä niitä (ts. niitä käytetään vain olemassaolevan
toiminnan ylläpitämiseen, mikä ei määritelmällisesti voi olla kovin tuottoisaa).

Syy vajaakäyttöön on kaikenlainen organisatorinen tauhka, joka näivettää alatason
innovatiivisuuden ja päätöksenteon, ja hidastaa merkittävästi myös isojen pomojen
mahdollisuuksia toteuttaa visioitaan. Ei ole kaukaa haettu esimerkki, että organisaatio
onnistuu savustamaan johtajansa ulos siksi, että tämä on liian innovatiivinen.

Kun aloin kiinnostavan tilan löytämisiltana soitella, huomasin ilokseni, että luottamus
minuun oli kunnossa. Tietysti soitin niille, joiden uskoinkin kannattavan hanketta.
Mielestäni on ajanhukkaa keskustella sellaisten kanssa, jotka todennäköisesti eivät
tajua, missä mennään. Sellaisia ei pitäisi olla organisaatiossa päättävissä asemissa
lainkaan.

Meillä pelisäännöt tehtiin alusta pitäen selviksi – minä johdan toimintaa, siis määrään
minne mennään – ja muut tukevat tätä linjaa rahoillaan, ideoillaan, työllään, jms. ja
kaikilla on hauskaa. Jos jollakin ei olisi, hän on vapaa myymään osakkuutensa käypään
hintaan muille. Osakassopimus ei tätä estä, vaan pikemminkin velvoittaa viimekädessä
minut lunastamaan sellaisten osakkeet, jotka eivät kannata linjaani.

Siispä jo parin ensimmäisen päivän aikana sain merkittävän tuen sille, että juttu on
hyvä. Tämä ei ole siksi pieni asia, että klubitoiminta ei ollut missään vaiheessa ollut
Silverbankin tai HH:n bisnesplaneissa, se vaan nyt sattui kristallisoitumaan ja
ylittämään sen rajan, että minusta kannatti painaa kaasu pohjaan. Huonossa
organisaatiossa tällainen uusi suunta (aikaisempaa kuitenkaan muuttamatta!) ei olisi
mahdollinen.

Ensimmäinen kaikille osakkeille lähetetty tiedote on päivätty 9.11./11.11., siis minulla oli jatteluaikaa vain viikonlopun yli – ja siihen mennessä tiivistimme Ollin kanssa
liikeideaa, selvitimme juridisia seikkoja, kartoitimme superfood-skeneä – joka muuten on
sitä paremmin edustettuna silvertyypeissä, mitä enemmän pintaa raaputtaa – miettien,
kuinka saisimme koottua jutun taakse tarpeeksi laatuihmisiä, että kehtaisimme väittää
klubia Helsingin, ja Suomen, kovimmaksi. Ei selityksiä: kaikki selviää klubilla.

-Risto Pietilä

This entry was posted in Silverclub and tagged , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s