Onko puhelin työnteon häirintäväline?

Suomen Yrittäjien julkaisemassa Firma-lehdessä (nro 5/2010) oli hyvä juttu yrittäjien jaksamisesta, Turha kannattaa karsia pois. Juttu, joka kertoo liikaa töitä haalineesta (ja järkiinsä tulleesta) sähköalan yrittäjästä, on kokonaisuudessaan mielenkiintoinen, mutta erityishuomion ansaitsee yrittäjän mielipide puhelimen käytöstä:

Rosenbladia saa nykyään hyvin harvoin kiinni kännykällä. Hän ei halua puhua turhia puheluja.

– En halua suostua sellaiseen, se kuluttaa hirveästi. Pienessäkin asiassa vierähtää helposti parikymmentä minuuttia.

Nykyisistä nuorista opiskelukavereista hän on huomannut muutoksen puhelinkulttuurissa. Heitä ei haittaa yhtään, vaikka puhelimessa näkyisi seitsemän vastaamatonta puhelua. Takaisin soittamiset voi myös unohtaa, ja romuttaa sellainen ajattelutapa, että yrittäjän pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa.

Rosenblad kertoo myös, että hän on hyvin tavoitettavissa, vaikkei puhelimeen vastaakaan. Sähköpostit hän lukee säännöllisesti päivän aikana ja myös vastaa niihin.

Muistan, kun Suomen Yrittäjien koulutuksessa keski-ikäinen naisyrittäjä valitti, että ”ja meillähän ei ole mitään vapaa-aikaa, nykyään kun on kännykät niin me ollaan aina töissä”.

Kyseisen henkilön logiikka oli housuihin kusemisen logiikkaa: on oma valinta, onko aina tavoitettavissa vai ei. Jokainen täysijärkinen ymmärtää, jos joku sulkee työpuhelimen viideltä iltapäivällä. Ja nykyään yhä useampi ymmärtää, jos puhelimeen ei aina vastaa päivälläkään.

Gsm-puhelinten yleistyminen toi mukanaan pienen ongelman: koska puhelimesta näkee, kuka on soittanut, moni olettaa, että vastaamaton puhelu on yhtä kuin soittopyyntö. Asian ei tarvitse olla näin.

On töitä, joissa puhelimen käyttö on luontevaa ja kätevää. Mikään itsestäänselvyys ei puhelimella tavoitettavuuden tarvitse olla.

Rosenbladin huomioiden mukaan puhelimeen voi hyvin olla vastaamatta, jos juuri sillä hetkellä sattuu olemaan parempaa tekemistä. Pahinta puhelimen käytössä on, että se katkaisee ajatuksen. Jatkuva soittelu pätkii työpäivän sarjaksi työhetkiä, ja tämä näkyy varsinkin ajatustyön tuottavuudessa.

Itse hoidan asioita mieluiten sähköpostitse. Puhelin soveltuu tilanteisiin, joissa

  • jotain tärkeää asiaa pitää pohtia yhdessä (pari kysymystä ei riitä)
  • asialla on oikeasti kiire

Sähköposti on usein parempi viestintäväline, koska

  • se ei keskeytä työntekoa
  • viesteihin voi vastata silloin kun haluaa
  • kummallekin jää talteen kirjallisena, mitä on keskusteltu
  • asian pukeminen sanoiksi pakottaa lähettäjän miettimään, mitä asiaa hänellä oikeasti on. Turha jaarittelu jää pois.

– Vesa Linja-aho

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Onko puhelin työnteon häirintäväline?

  1. Olli Posti sanoo:

    Mä voin pitää puhelimen auki tai kiinni, ihan oman fiiliksen mukaan?
    Miten ihmeessä?
    Koska ”asiakkaan tarpeiden täyttämisen” sijaan keskityn ihan oikean lisäarvon luomiseen täällä maailmassa ollessani.

    Eli siis reaktiivisuuden sijaan toimin proaktiivisesti.
    Ei se ole mitään todellista lisäarvoa, että lapioi sheissea kiltisti. Ei sellaseen tarvi ollenkaan lähteä. Eikä kannata. Aina, joka sekunnille, on helposti löydettävissä jotain parempaa tekemistä, joka on sekä hauskempaa, kehittävämpää, luovempaa, antoisampaa, että tuottavampaa ja kannattavampaa.

  2. Olli Posti sanoo:

    Äh, ekalle riville lipsahti pisteen sijaan kysymysmerkki… Voisiko tähän saada mahdollisuuden muokata jälkeenpäin omia kommenttejaan?

    Ja tosiaan, kun keskittyy lisäarvon luomiseen (ja samalla itseä kehittävään toimintaan sokean stressi-reagoinnin sijaan), sitä Valueta syntyy niin älyttömästi, ettei tarvitse enää mitään tiettyä asiakasta, tai oikeastaan yhtään mitään. Ja juuri sen takia, kun keskittyy vain parhaaseen ja hauskimpaan.

    Huono, ankea, huonolta tuntuva toiminta ei vie koskaan eteenpäin. Sillä voi saada tulipalon paikattua, mutta samaa saa tehdä vielä vuoden päästäkin.
    On vain muutamia olennaisia asioita, joiden tekemisestä on iloa vielä vuodenkin päästä. Saatan tehdä muuten ihan mitä huvittaa, mutta riittää kun parilla tekstarilla nostan taas vaikkapa passiivisia tuloja parillasadalla, niin päivä on ollut aika kannattava, koko loppuelämää ajatellen. Satunnaiseen puheluun vastaaminen harvoin on – paitsi jos juuri sillä hetkellä huvittaa tehdä juuri niin (minkä voi sitten laskea Sarasvuota lainaten ”omien energioiden hoitamiseksi”).

    Mitään ei ikinä kannata tehdä pakosta tai velvollisuudesta. Jokainen tietää kuinka ”laadukasta” ”tulosta” siitä seuraa..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s