Onko yksityisopetusbisnes mörkö – vai taitavasti markkinoitu medialle?

Perustin teekkarina vuonna 2004 yrityksen Vesa Linja-aho Tmi, joka tarjosi (silloin) matematiikan yksityistunteja lukiolaisille ja yläkouluikäisille. Asiakkaiden joukkoon mahtui myös viittä vaille valmis diplomiekonomi, lakimies ja muita aikuisopiskelijoita. Ja tietenkin myös valintakokeisiin valmistautuvia. Aluksi pyysin tunneista vajaata kolmeakymppiä, mutta kun asiakkaita rupesi olemaan jonoksi asti, hinta piti hilata neljänkympin tienoille.

Pari vuotta myöhemmin ajoin tämän bisneksen alas, kahdesta hyvin yksinkertaisesta syystä: tukiopetuksen tarvitsijat olivat päivällä koulussa, eli minun bisnekseni ajoittui loppuiltapäiviin ja iltoihin. Jossain vaiheessa totesin, että vapaaillat ovat paljon kivampi juttu kuin lisätienistit. Toinen syy oli taloudellinen: valmistuin 2006 diplomi-insinööriksi, mikä tiesi tässä koulutuksen ja tittelien luvatussa maassa ”markkina-arvoni” kohoamista sen verran, että yksityisopetusbisnes sai jäädä. Muutamaa hyvää tyyppiä tosin opetin aina ylioppilaskirjoituksiin asti (onnitteluni vielä kerran teille, jos satutte lukemaan tätä).

Yksityistuntibisneksessäni ei ollut mitään uutta tai erikoista, opiskelijat (ja opettajat) ovat vuosikymmeniä tienanneet opiskelurahoja antamalla yksityisopetusta. Sivuainetta Kauppakorkeakoululla suorittaessani eräs kurssitoverini ehdotti, että tätä bisnestä kannattaisi laajentaa tuotteistamalla se ja laajentamalla suuriin kaupunkeihin.

Yksityisopetuksen laajentaminen bisnekseksi ei ole toki uusi idea, vaikkakin vähemmän tunnettu. Eximia on tarjonnut yksityisopetustunteja jo useamman vuoden. Turussa taas on toiminut yksityistunteja keskitetysti hoitava Lassin Tunnit jo 30-vuoden ajan (kiitos tiedonannosta Leena).

Viime viikolla yksityisopetustoimiala sai yllättäen mediahuomiota, kun ainakin Hesari ja Talouselämä noteerasivat viime vuonna perustetun ja kesällä markkinointinsa aloittaneen Tutorhousen. Uutisointi sai tietenkin paljon lukijakommentteja, joissa taivasteltiin, että on se kamalaa, kun lapsia prepataan ja rikkaat saavat tällaista opetusta ja köyhät eivät.
Yksityistuntibisneksestäni kukaan ei sanonut koskaan mitään negatiivista – päin vastoin, oppilaat ja vanhemmat olivat tyytyväisiä, ja sivullisten mielestä oli ”hienoa, kun iltaisinkin jaksan auttaa toisia oppimaan” (päivät työskentelin TKK:lla opettajana).

Nyt kysynkin: miksi koulutusta tarjoava liikeyritys (verrattuna tunteja antavaan yksityishenkilöön) on hirveä mörkö? Se, että yksityistunteja voi ostaa liikeyrityksestä, tuo useita etuja oppilaille. Ensinnäkin, asiakkaalta jää opettajan ”metsästämisen” vaiva pois. Vain puhelu firmaan ja firma järjestää opettajan. Toiseksi, se, että joku tekee tätä laajan skaalan bisnesmielessä, lisää koko yksityisopetusalan tunnettuutta, houkuttelee alalle uusia opettajia ja tarjonnan lisääntymisestä on hyötyä asiakkaille.

Siis: miksi yksityistunteja antava (antanut) Vesa Linja-aho oli hyvä, mutta yksityisopettajia välittävä Tutorhouse on paha?

Ei kai vastaus vain ole se, että (muun kuin oman työajan myymiseen perustuvan) bisneksen teko on hirveä synti Suomessa?

Vai oliko Tutorhousella vain hyvä viestintätoimisto, joka sai ujutettua vanhan liikeidean sopivalla kärjellä viikon uutisaiheeksi?

– Vesa Linja-aho

Kirjoitus on editoitu henkilökohtaisessa blogissani lauantaina ilmestyneestä kirjoituksesta.
This entry was posted in Uncategorized and tagged , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s