Mihin tarvitaan tasojärjestelmää?

Alla oleva kaavio sai ensiesiintymisensä sunnuntain osakastilaisuuden I osassa:

Perinteisissä firmoissa työntekijällä on esimies, jolle ollaan vastuullisia työstä, ja lisäksi on pomo, joka maksaa palkan. En tietenkään väitä, että kaikki yritykset noudattaisivat tätä mallia enää, mutta aika yleinen se on.

Miten tämä on sovitettavissa Silverbankin kaltaiseen vapaaehtoisorganisaatioon? Meillä työ tehdään erilaisissa tarpeen mukaan kokoonkasatuissa ryhmissä, jotka sisältävät toki perusmiehityksen SB Työtiimistä (7), mutta entistä enemmän myös SB Tiimistä (45) tai sen ulkopuolelta (N) olevia ihmisiä. Työnteko on yksi asia, mutta projektien välillä tulee olla olemassa kehys, joka kantaa operatiivista toimintaa ja julkisuusrajapintaa silloinkin, kun mitään mullistavaa ei tapahdu. Tähän ratkaisuksi olemme kehittäneet tasojärjestelmän, joka ylläpitää ansaittua statusta hiljaisten aikojen yli.

Kaaviossa keltaisella merkittyjä tasoja on ”myönnetty” useita kappaleita (nämä myöntyvät pääosin automaattisesti, kun ihmisellä on tietty lukumäärä osakkeita tms.). Vaaleankeltaisen tason haltijoita on vain 1-2. Valkoisia ei ole myönnetty vielä yhtään.

Tasot korvaavat useimmissa tapauksissa näppärästi tittelit, joita muualla työelämässä suositaan. Titteleillä on ulkomaailmassa vakiintuneet merkitykset, eikä ole perusteltua sekoittaa asioita turhaan. Keksitään mieluummin omat, niin voidaan asettaa niille halutut merkitykset. Silloin, kun yhdenmukaisuuden vuoksi käytetään corporatesta tuttuja nimikkeitä, pyritään ainakin siihen, että tehtävän tosiasiallinen valta ja vastuu on samassa suuruusluokassa: esimerkiksi pääjohtaja (CEO) nimitetään tähän firmaan vasta, kun liikevaihto nousee 8-numeroiseksi.

Tasoihin perustuen voidaan myös myöntää erilaisia oikeuksia. Partnereilla oli sunnuntaina mahdollisuus osallistua maahantuontityöpajaan, jossa pyrittiin varmistamaan 500 000 euron hopeaerän oleminen holvissa marraskuussa, kun palvelu avataan. Muut kuin partnerit eivät saaneet osallistua, koska kimppamaahantuontioikeus on myönnetty vain partnereille. Associate-tasosta alkaen taas saa paremmat kurssi-informaatiot kuin jos ko. tasoa ei ole. Founding Partnerit sai ilmaiset ruoat ym.ym. Kuulumalla Silverbankiin ihan millä tahansa tavoin on joka tapauksessa verrattomasti paremmassa asemassa kestämään rahajärjestelmää joka hetki uhkaavat myrskyt, kuin jos ei olisi missään tekemisissä.

Silverbank kannattaa mahdollisuuksien tasa-arvoa: ikään, ihonväriin, sukupuoleen, språk, tms. katsomatta, 10 osaketta ostamalla pääsee partneriksi. Samat edut on avoinna kaikille, jotka vain täyttävät samat velvollisuudet. Etuja hyödynnetään tällä hetkellä tosin harmillisen epätasaisesti: 12/25 partnereista asuu Espoossa (ja puolet lopuistakin Helsingissä), 21/25 on miehiä, kaikki valkoihoisia ja jokainen puhuu sujuvaa suomea.

– Risto Pietilä

This entry was posted in Tiimi and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

3 vastausta artikkeliin: Mihin tarvitaan tasojärjestelmää?

  1. Niin ja siihen tasa-arvoon… Tutkimusten mukaan (keskimäärin) ihmisten onnellisuus on paljon enemmän riippuvainen siitä, paljonko he ansaitsevat rahaa, kuin siitä, paljonko he kuluttavat. Etenkään ansioton (perityn, sossusta saadun,..) rahan kuluttaminen ei tuo lisää onnellisuutta.

    Onko siis niin, että vain valkoihoisella, espoolaisella miehellä on kyky laittaa varallisuutensa poikimaan tavalla, joka lisää onnellisuutta?🙂

  2. Talonmies sanoo:

    Suorassa suhteessahan se onnellisuus on siihen, miten paljon lisäarvoa luot eli miten paljon hyvää saat tässä maailmassa aikaan.

    Ja se taas on aika suorassa suhteessa tuloihin!

  3. Kiitos Talonmies,

    Tämä ratkaiseekin sen tutkimusten havaitseman korrelaation rahanansaitsemisen ja onnellisuuden välillä, joka muistaakseni meni suunnilleen näin:
    – itse ansaitun rahan määrä korreloi voimakkaasti onnellisuuden kanssa
    – onnellisuus ja ansiotaso korreloivat 9000e kuukausituloihin asti, jota suuremmilla tuloilla onnellisuus ei lisäänny.

    Kertomasi puuttuva lenkki selittää, että saadun tai kulutetun rahan määrä ei lisää onnellisuutta siksi, että se ei perustu kellekään tuotettuun lisäarvoon. (Jos kuluttaa rahaa toisille hyödyksi, oletan että se kasvattaa onnellisuutta.) Korkeat ansiot kertovat suuremmasta tuotetusta lisäarvosta, mutta yli 9000 euron luokassa ansiot kasvavat tuotetun lisäarvon kokemusta voimakkaammin. Tai sitten monet suurituloiset eivät oikeasti ole yhteiskunnalle siunaukseksi, ja tietävät sen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s