Hopea rahataloudellisena hyödykkeenä

Raha on hyödyke, jonka arvo kokonaan tai osin perustuu sen kykyyn toimia rahataloudellisessa eli monetaarisessa tehtävässä.


Hopea on paitsi teollisuuden raaka-aine myös rahataloudellinen eli monetaarinen hyödyke. Selvitämme tässä lyhyesti käsitteen merkityksen. Maailmassa käytetyt rahat ovat alun perin olleet arvostettuja hyödykkeitä, joille on ollut vakaa ja jatkuva kysyntä. Hyödykkeelle syntyy rahataloudellinen merkitys silloin, kun riittävän moni markkinoilla arvostaa hyödykettä rahana.

Rahan käsite on itsessään erittäin edistyksellinen saavutus puhtaaseen vaihdantatalouteen verrattuna. Vaihdantataloudessa vaaditaan, että kaupan molemmilla osapuolilla on välitön tarve toisen palvelukselle. Jos metsästäjä esimerkiksi haluaa saada itselleen kengät, hänen on löydettävä suutari, joka on valmis ottamaan lihaa vastineeksi kengistä. Vaihdantatalous onkin tuomittu hyvin primitiiviselle tasolle, sillä eri henkilöiden välittömät kulutustarpeet ovat loppujen lopuksi melkoisen rajoittuneet ja transaktiokustannukset suuret. Lisäksi sekä menneisyyteen kohdistuva taloudellinen laskenta että tulevaisuuteen suuntautuva suunnittelu ovat laskentayksikön puuttuessa mahdottomia, eikä kapitalismista voida puhua pääoman (das Kapital) puuttuessa.

Edistyksen tilanteeseen toivat erilaiset vaihdantahyödykkeet. Niiden ideana oli, että vaikka hyödykkeen vastaanottaja ei välttämättä itse tarvinnut hyödykettä, hän tiesi, että muut talouden toimijat arvostivat näitä hyödykkeitä ja olivat valmiita vastaanottamaan niitä vastineeksi palveluksistaan. Näin syntyivät ensimmäiset rahat, jotka olivat poikkeuksetta hyödykerahoja.[1] Hyödykkeen vastaanottajan ei tarvinnut heti kuluttaa vastaanottamaansa hyödykettä, vaan hän saattoi vaihtaa sen johonkin tarvitsemaansa palveluun tai tuotteeseen tulevaisuudessa.

Se, että hyödykerahan voi vaihtaa potentiaalisesti mihin tahansa tarvitsemaansa asiaan tarkoittaa, että sen rajahyöty on loivemmin laskeva kuin minkään muun hyödykkeen. Havainnollistetaan asiaa esimerkiksi viljan avulla. Viljaa tarvitaan elämiseen jonkin verran. Tuolloin se on yksilölle erittäin arvokasta. Mikäli viljaa jää yli, sitä voidaan syöttää sioille, jotka tuottavat lihaa. Kun tämäkin tarve on tullut tyydytettyä, voi ylijäävästä viljasta vielä polttaa esimerkiksi viinaa. Jos viljaa vielä tämänkin jälkeen jää yli, ylimääräinen viljan voidaan syöttää lemmikkieläimille, polttaa uunissa tai muuta sellaista. Uudet käyttötarkoitukset ovat jatkuvasti vähempiarvoisia kuin ensimmäiset, toisin sanoen viljan rajahyöty on voimakkaasti laskeva. Vilja onkin järkevä tietyn pisteen jälkeen vaihtaa monetaariseen hyödykkeeseen, jonka rajahyöty laskee kaikista loivimmin, sillä sitä voi käyttää minkä tahansa tarpeen tyydyttämiseen. Jokaiselle meistä on myötäsyntyistä, että ilmainen raha otetaan ilolla vastaan: sen vaihtaminen mihin tahansa sillä hetkellä tärkeään asiaan on mahdollista, ja sen voi myös säästää, jos pitää hyötyä tulevaisuudessa nykyistä tärkeämpänä.

Hyödykerahat olivat ensimmäisiä rahaksi miellettäviä asioita. Tarkastellaan aluksi, miten keskimääräinen ihminen mieltää rahan. Raha on arvon säilyttäjä, arvon mitta ja vaihdon väline. Näin myös useimmat taloustieteen oppikirjat opettavat. Useat erilaiset hyödykkeet ja arvopaperit kykenevät täyttämään tämän määritelmän. Tarkastellaan aluksi, millaisiin hyödykkeisiin se soveltuu.

Arvon säilyttäminen on tärkeä rahan ominaisuus. Otetaan esimerkiksi voi, joka on ollut arvossaan agraariyhteiskunnassa. Miksi se siis ei voisi olla rahaa? Voin ongelmana on, että se härskiintyy ajan myötä. Se ei siis toimi pidempiaikaisena arvon säilyttäjänä. Kunnollisen hyödykerahan eräs tuntomerkki on, että se ei pilaannu ajan myötä ja että sen säilytyskustannukset ovat kohtuulliset. Metallit täyttävät tämän ehdon lähes poikkeuksetta, mikä on yksi syy niiden suosioon hyödykerahoina. Arvon säilyttäminen vaatii myös, että kyseisen hyödykkeen tarjontaa on jollain tapaa rajoitettu. Tämä ymmärrettävästi pätee useimpien hyödykerahojen osalta, sillä niiden määrää rajoittavat tuotantokustannukset. Asia ei ole näin paperirahan kanssa, jonka määrää rajoittavat ainoastaan poliittiset päätökset.

Rahan kuuluu myös olla arvon mitta. Tämä tarkoittaa, että yhden yksikön hyödykettä on oltava samanarvoinen toisen samansuuruisen yksikön kanssa – mittatikku ei voi olla suhteellinen. Lisäksi hyödykkeen on oltava jaettavissa mielivaltaisen pieniin yksiköihin. Tästä syystä esimerkiksi kupari on hyvä maksuväline, sillä kilo kuparia vastaa toista kiloa kuparia, ja se on jaettavissa mielivaltaisen pieniin kuparilantteihin. Timantit sitä vastoin eivät voi toimia rahana, sillä yksi kilo timantteja ei vastaa toista kiloa timantteja. Timanteilla on keskinäisiä laatueroja, joista niiden arvo suuresti riippuu. Lisäksi timanttien pilkkominen pienemmiksi yksiköiksi ei ole järkevää, sillä suuret kivet ovat pieniä suhteellisesti arvokkaampia.

Seikka, että raha on vaihdon väline, asettaa ehkä suurimpia vaatimuksia käytettävälle hyödykkeelle. Yllä lueteltujen reunaehtojenkin valossa voidaan kuvitella useita erilaisia hyödykkeitä, jotka voisivat palvella rahana. Kyseeseen tulevat lähes kaikki metallit, suola (sal, ”salary”[2]), karja (pecus, ”pecuniary”[3]), vilja, öljy ja puutavara, olkoonkin että viimeksi mainituilla on suhteellisen korkeat varastointikustannukset. Vaihdon välineen tulee olla helposti liikuteltavissa, jotta vaihdantaa on käytännöllistä suorittaa. Tämän vuoksi kulta ja hopea ovat historian saatossa osoittautuneet ylivoimaisiksi rahataloudellisiksi hyödykkeiksi. Ne ovat yksinkertaisesti sopivan arvokkaita painoyksikköä kohden ja sopivat muiltakin ominaisuuksiltaan rahaksi. Kultaa on käytetty suurempiin transaktioihin, kun taas hopea on käytännöllisen arvoista päivittäisissä maksutapahtumissa.

Näiden rahametallien rinnalla on toisinaan käytetty jotakin vähäarvoisempaa metallia kaikista pienimpiin maksusuorituksiin, kuparin ollessa suosituin metalli tähän rooliin. Tällaisessa käytössä toimiessaan metallille asetetaan korkeampi arvo sen toimiessa vaihtorahan asemassa, kuin mikä sen arvo hyödykkeenä olisi. Lisäksi on joko rajoitettava vaihtorahan lyöntimäärää, tai sitten sitä määrää, mihin asti vaihtorahaa saa maksusuorituksen osana käyttää. Yhdysvalloissa hopearahat olivat 1800-luvun lopussa käypiä vain korkeintaan 5$ velan maksuun. Euron määritelmän mukaan laillista rahaa taas ovat setelit ja kolikot, ”kuitenkin siten, että kolikoiden lukumäärä yhdessä maksusuorituksessa on korkeintaan 50 kappaletta”.[4]

Hyödykkeen rahataloudellinen asema perustuu lopulta aina siihen, että markkinat ovat syrjäyttäneet muut hyödykkeet rahataloudellisen hyödykkeen tieltä. Markkinat punnitsevat erilaisten hyödykkeiden ansioita rahana ja päätyvät lopulta parhaaseen ratkaisuun. Vaikka useilla hyödykkeillä on rahan ominaisuuksia, melko nopeasti vain yksi tai kaksi valikoituu rahaksi. Valikoituminen ei tarkoita, että asiasta täytyisi päästä jotenkin sopuun. Se on luontainen prosessi, jossa jokainen tekee itseään hyödyttäviä ratkaisuja, hyväksyen maksuvälineiksi aina helpoimmin markkinoitavan[5] hyödykkeen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muiden hyödykkeiden rahataloudelliset ominaisuudet poistuisivat – ne ovat edelleen olemassa ja saattavat paikallisesti tai tilanteen muuttuessa ilmentyä.

Syy, miksi kulta ja hopea on koettu monetaarisiksi metalleiksi on se, että markkinat ovat niin päättäneet. Mikäli kultaa ja hopeaa ei ole saatavilla, markkinat valitsevat jonkin tai jotkut toiset hyödykkeet rahan asemaan. Toisen maailmansodan aikana säännöstely sai aikaan, että monesti valtakunnan rahalla ei voinut ostaa juuri mitään elämisen kannalta olennaista. Tällöin savukkeista tuli käytännöllinen hyödykeraha. Kaikki eivät polttaneet, mutta tupakoitsijoita oli niin paljon, että rahalla oli aina kysyntää. Rahan arvoa sääteli sen marginaalihyöty – arvo sille, jolla kaikkein kovimmin teki tupakkaa mieli.

Samoin kuin vain markkinat korottavat rahan, vain markkinoilla on ”oikeus” lopettaa jonkin hyödykkeen rahataloudellinen asema. Pelkkä korkeamman tahon määräys ei tähän riitä. Kuparilla rahan asemaa ei ole ollut ainakaan faaraoiden Egyptin jälkeen, ja hopealta A. E. Feketen kaltaiset taloustieteilijät arvioivat markkinoiden poistaneen sen maailman mittakaavassa 1800-luvun loppuvuosina. Toiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että hopea on monetaarinen edelleenkin. Kullan rahataloudellista asemaa epäilevät vain keynesiläiset – hekin ainoastaan puheissa – koska maailman keskuspankkien taseissa kulta on hyvin keskeisessä roolissa. Useimmat maailman keskuspankeista ovat myös ostolaidalla silloin, kun tulevaisuuden kehitys on epävarmaa.

Käytettäessä useampaa metallia tai muuta hyödykettä rinnakkain rahana on olennaisen tärkeää, että niiden keskinäisiä suhteita ei kiinnitetä millään hallinnollisilla määräyksillä. Historia on nimittäin osoittanut, että kiinnitetyt vaihtokurssit eivät toimi. Markkinoiden arvostukset muuttuvat ja vaikka kiinteä kurssi olisi alun perin asetettu markkinahintojen tasolle, aiheuttavat arvostuksien muutokset sen, että yhdestä metallista tulee aliarvostettu suhteessa toiseen. Tällöin vaihdannassa aliarvostettu metalli katoaa kierrosta. Jotta kaikki rahana toimivat metallit säilyisivät kierrossa, niiden keskinäisen vaihtosuhteen on annettava määräytyä vapaasti.


[1] Kaikki rahat ovat hyödykkeitä, mutta termillä ”hyödykeraha” viittaamme sellaiseen rahaan, jolla on muukin merkittävä tehtävä kuin rahana toimiminen.

[2] palkka (engl)

[3] rahamääräinen (engl)

[4] EKP

[5] Markkinoitavuus, “marketability”, on hyvin tärkeä rahateoreettinen käsite, jonka prof. Antal E. Fekete selvittää artikkeleissaan

Kirjoitus on ote Sijoitushopea Suomessa 2010-kirjasta [O. Pakarinen, R. Pietilä., 2009 ISSN 1798-548X]. Kirjoitusta ei ole ennen julkaistu digitaalisessa muodossa.

– Risto Pietilä

This entry was posted in Hopea and tagged , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s