Ylipitkät jorinat työelämän riesana?

Ahkerasti siteeraamassamme Rework-kirjassa esitetään mielenkiintoinen – ja ainakin minulle uusi – kritiikki koulutusjärjestelmää kohtaan. Kirjoittajien mukaan koulussa oppii seuraavanlaisia harhaoppeja:

  • Mitä pidempi jokin teksti on, sitä tärkeämpi se on.
  • Jäykkä ja muodollinen teksti on parempaa kuin keskusteleva.
  • Sivistyssanojen käyttö on vaikuttavaa.
  • On kirjoitettava tietty määrä sanoja tai sivuja, jotta viesti menee perille.
  • Muoto on yhtä tärkeä tai jopa tärkeämpi kuin sisältö.

Sivuutan perustelut (koska tämä on bloggaus eikä tieteellinen artikkeli), mutta mielestäni he ovat oikeassa. Jokainen työelämässä pidempään ollut lienee joskus lukenut 150-sivuisen dokumentin (tai ”selvityksen”), joka herättää kaksi kysymystä:

  • Kenellä on ollut aikaa kirjoittaa näin pitkä oksennus JA
  • miten hän kuvittelee, että jollain olisi aikaa lukea se.

Oman kokemukseni mukaan pitkän tekstin kirjoittaminen on työlästä, ja lyhyen tekstin kirjoittaminen on vaikeaa. Tämän olen huomannut lehtijuttuja kirjoittaessa: verkkolehteen tuleva lyhyehkö uutinen syntyy tunnissa (tai nopeammin), mutta vaatii tarkkaa keskittymistä. Sen sijaan kymmenentuhannen merkin mittainen printtijuttu syntyy rennosti parissa illassa välillä roskasivustoilla surffaillen ja teetä hörppien.

Eräs brittiläisessä huippuyliopistossa työskentelevä suomalaisprofessori [1] esitti taannoin talouslehden haastattelussa, että Suomessa jumitetaan yliopisto-opiskelijoita graduvaiheessa täysin turhaan. Moni kirjoittaa lähes satasivuisen tai pidemmän opinnäytetyön. Professori oli sitä mieltä, että ”parikymmentä sivua erittäin laadukasta tekstiä riittäisi”.

Olen professorin ja Reworkin kanssa samaa mieltä. Kaksi(kymmen)sivuinen dokumentti on arvokkaampi kuin kaksisataasivuinen, koska sen kaksi(kymmen)sivuisen saattaa joku lukeakin.

– Vesa Linja-aho

[1] En muista lehteä (Talouselämä vai Arvopaperi?), yliopistoa (Cambridge vai Oxford?) saatika äijän nimeä, mutta mielipide syöpyi mieleen. Aikaa tästä on 3-5 vuotta.

P.S. Kaunokirjallisuus on sitten asia erikseen. Jos hyvä kirja on pitkä, sitä lukee mielellään tuhatkin sivua.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , . Bookmark the permalink.

3 vastausta artikkeliin: Ylipitkät jorinat työelämän riesana?

  1. HKP sanoo:

    Ai jaa, luulin otsikosta että juttu koski työajalla tapahtuvia keskusteluita, noita läpänheittohetkiä jotka tekevät työpäivistä niin kivoja. Riesaahan niistä ei tule suurimmassa osassa tapauksista, vaan niillä on suuri merkitys tiedon vaihtamisen ja tiiminrakennuksen kannalta. Maksaahan se tietenkin työajassa mutta siitä saatava hyöty lienee sen verran suuri että siitä kannattaa yrityksen maksaakin. Näin siis puhemuotoisista jorinoista.

  2. Juu, puhemuotoiset jorinat eivät ole (jotain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) riesa, vaan rikkaus, ja syyt ovat juuri nuo mitkä mainitsitkin.

    Tällainen ”harva poikkeus” on mm. tilanne, jossa huipputehokas työntekijä tekee nopeasti omat työnsä ja tämän jälkeen kiertää heittämässä läppää, niin että muut eivät saa töitään tehtyä. En ole koskaan törmännyt, mutta voin kuvitella tilanteen🙂. Tällaiselle henkilölle on oma termikin, toimistokuukkeli:
    http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2010/10/artikkelit/alainen_kuin_painajainen/

  3. Tässäkin Vesa olet osunut tärkeään pointtiin,

    On korkeakoulumaailmassa järjetöntä tuhlausta vaatia tuottamaan ”ihan vain tuottamisen harjoittelun vuoksi” sellaisia tekstejä, joita ei edes korkeakoulussa kellään ole aikaa lukea. Luullaanko kenties, että aika salaperäisesti lisääntyy siinä vaiheessa, kun joku joutuu vielä suoraan omasta pussistaan maksamaan siitä kymmeniä euroja /tunti?

    Vai onko sittenkin niin, että gradujärjestelmä on peräisin siltä ajalta, kun Uppsalan yliopistossa rajoitettiin kerrallaan opiskelevien määrä 24:ään, ettei ”maahan tulisi liikaa korkeakoulutettuja”.

    Työllistin kerran Ollin n. viikoksi projektiin, jossa hänen piti paperille dokumentoiden selvittää juurta jaksain yrityksen perustaminen Viroon ja Hopea.fi:n strategiset vaihtoehdot. Lopputulos oli 7 sivua, ja sen perusteella ”vaihdoimme maata” ja myös Silverbank perustettiin Viron sijaan Suomeen. Dokumentti oli riittävän mittainen tarkoitukseensa. Lukuajasta tuli nyt jo kallista, koska käytin aikaa asian pohtimiseen enintään tunnin. Lukutunnin hinnaksi tuli siis noin 1000,-…

    Puuduttavien selvitysten sijaan näen suurta toivoa siinä, että ihmiset hankkivat ja varastoivat tietämyksen päähänsä ja – gulp – aikaa säästetään siinä, että dokumentaatio tehdään paperiulostuksen sijaan sen dokumentoimisena, kuka on mitäkin tehnyt ja kenen kanssa.

    Vähän tässäkin tarkoituksessa Silverbank on lähtemässä yhteistyöhön Intunexin kanssa heidän xTune-tietämyksenhallintatyökalunsa pilottikäyttäjäksi. Tästä lisää myöhemmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s