Miksi hopea on hyvä sijoitus?

Tämän bloggauksen voi jättää lukematta, jos on tarttunut tilaisuuteen saada Sijoitushopea Suomessa 2010 –kirja kotiin toimitettuna ilmaiseksi (edelleen avoinna). 98-sivuisessa kirjassa tätä ja muitakin raaka-ainesijoittajalle mahdollisesti eteen tulevia asioita on käsitelty laajasti. Muille yritän tässä lyhyesti kertoa hopean historian ja nykytilan sijoituskohteena, miten hopeaan sijoittamisen käytännön mahdollisuudet vaikuttavat sijoittamisen järkevyyteen ja mitä on odotettavissa.

Hopeaa ei tuhansiin vuosiin pidetty sijoituksena lainkaan, koska se oli yleisesti käytössä rahana 1800-luvun loppupuoliskolle asti. Raha säilytti tuohon aikaan arvonsa, sijoituksilla taas pyrittiin lisäämään varallisuutta. Vasta tuolloin – esim. Suomessa 1878 – kansalliset valuutat sidottiin kultaan hopean sijaan.

I maailmansodan aikana metallikanta hyllytettiin, mutta sodan jälkeen siihen ei ollut enää todellista paluuta. Valtiot olivat sodan johdosta velkaantuneet ja valinneet paperirahan ja inflaation, koska velkoja ei ollut mitään mahdollisuutta maksaa takaisin metallissa. Maihin oli perustettu keskuspankit, jotka antoivat valtioille jättimäisiä lainoja välittämättä siitä, että takaisinmaksuun tarvittavaa kultamäärää ei ollut historian aikana edes kaivettu. Koko 1900-luku oli ennen kokematon maailmanlaajuinen fiat-rahan ja inflaation aikakausi. Esimerkiksi Suomen paperimarkan arvo putosi 1900-luvulla 1/1000-osaan suhteessa kultamarkkaan. Alunperin ne olivat saman arvoisia.

Hopeasta tuli yksityisille ihmisille kiinnostava sijoituskohde, kun jokapäiväisessä käytössä olleet hopeaa sisältävät rahat 1960- ja 1970-luvun inflaation seurauksena poimittiin pois kierrosta. Tästä muodostui piensijoittamiseen käypä hopeakanta. Maailman yleisin sijoitushopean muoto, AGD, koostuu vanhoista yhdysvaltalaisista kolikoista. Myös Silverbankin holveissa varastoitava hopea on AGD-kolikoita.

Monissa maissa hopea ei ole mielekäs sijoituskohde, koska kaupankäyntikulut ovat korkeat. Näin oli meilläkin vielä muutama vuosi sitten, ja monet luulevat tilanteen olevan tämä edelleen. Kuitenkin jo jonkin aikaa Suomessa on voinut ostaa ja myydä fyysistä hopeaa vain parin prosentin päässä toisistaan olevilla hinnoilla. Silverbank viilaa pois nuo loputkin pari prosenttia, mutta suurin ero entiseen on fyysisen sijoituksen myymisen helppous: se on enää tekstiviestin päässä, ja rahat saa 10 minuutissa.

Konservatiivinen syy jalometallien ostoon on se, että ne pitkällä tähtäimellä säilyttävät arvonsa. Arvon säilyminen on erityisen konkreettista, koska metalli on omassa hallussa ja sen voi siirtää ja säilyttää missä haluaa. Turvallisuus on eri luokkaa kuin lähes kaikilla muilla sijoituskohteilla, jotka ovat joko liikkumattomia ja siten alttiita ryöstöille ja verotukselle, tai paperimuotoisia, jolloin poliittisten riskien lisäksi on olemassa tavallinen vastapuoliriski – laina jätetään maksamatta, firma menee nurin tms.

Optimistisemmin suhtautuva ei ehkä anna edellä oleville hyödyille niin suurta painoa. Häneen vetoaa se, että vaikka pitkällä tähtäimellä hopean arvo ei nouse (hinta tietenkin nousee jatkuvasti inflaation myötä), muutamien vuosien tai vuosikymmenien sykleillä ratsastaminen tuo merkittäviä tuottoja. Hopean arvostus heiluu voimakkaasti: vuonna 1980 hinta oli inflaatiokorjattuna 150-300 USD/oz, muutama vuosi sitten se oli 5 USD/oz, nyt 18 USD/oz.

Hopean hinta on nyt vain 1/66 kullan hinnasta. 1800-luvun alussa suhde oli 1/16, eli hopea on noista ajoista halventunut roimasti suhteessa kultaan. 2000-luvulla suhde on kuitenkin kuroutunut hieman kiinni, eli hopea on nousussa kultaa nopeammin. Molemmat ovat 2000-luvulla nousseet yli 200%, enemmän kuin mikään muu sijoitus.

Hopean 1940-luvulta alkaen voimakkaasti lisääntynyt teollinen käyttö johti siihen, että useiden vuosikymmenien ajan maanpäällinen sijoitushopeapooli supistui, kun käyttö teollisuudessa ylitti kaivostuotannon. Tämä kehitys päättyi vasta viime vuosina hinnan alkaessa nousta nopeasti. Vuonna 2010 sijoitusmuotoista hopeaa on olemassa kilomääräisesti vähemmän kuin kultaa. Aiemmin hopeaa oli selvästi kultaa enemmän.

Viime kädessä minkä tahansa tuotteen hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan leikkauspisteessä. Viimeisten viiden vuoden ajan ei ole kertaakaan ollut tilannetta, jossa asiakkaani olisivat olleet sijoitushopean nettomyyjiä. Yleensä ostajien määrä on 5-10-kertainen myyjiin nähden ja erotus katetaan tuonnilla. Myyjien määrä ei ole lisääntynyt 5 vuodessa. AGD-hopeaa ei valmisteta lisää edes Amerikassa. Siellä ei ole myöskään suuria varastoja, joiden omistajat vain odottavat pääsyä myymään.

– Risto Pietilä

Artikkeli on referoitu Sijoitushopea Suomessa 2010 –teoksesta, joka sisältää 51 ala- ja lähdeviitettä. Hopeasijoittamista koskevia online-lähteitä ovat mm. Hopea.fi ja The Silver Institute.


Add to FacebookAdd to DiggAdd to Del.icio.usAdd to StumbleuponAdd to RedditAdd to BlinklistAdd to TwitterAdd to TechnoratiAdd to Yahoo BuzzAdd to Newsvine

This entry was posted in Hopea and tagged , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

3 vastausta artikkeliin: Miksi hopea on hyvä sijoitus?

  1. Mietin tässä, onko hopeasijoittamista koskevien online-resurssien määrä tosiaan niin surkea.. Pistäkää tulemaan linkkiä hyviin saitteihin suomeksi/englanniksi! En ole tyytyväinen jos joudun pakkosyöttämään myös tiedon lähteet. Tässä esimerkki:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s