Miksi suomalainen ei halua yrittäjäksi?

Miksi yrittäjyys ei innosta suomalaisia? Puhun tässä vain suomalaisista, koska minulla ei ole kokemusta eikä tietoa yrittäjyysinnosta ulkomailla. Voi olla, että joka valtiossa poliitikot kitisevät, kun kansa suhtautuu nihkeästi yrittäjyyteen.

Yksi syy vähäiselle (?) yrittäjyysinnolle lienee puhdas mukavuudenhalu. Jos ja kun päivätyöstä saatava raha riittää mukavan asunnon, auton ja parin harrastuksen rahoittamiseen, miksi ryhtyä yrittäjäksi? Varsinkin jos se oma päivätyö on mukavaa.

Myös kulttuurimme suhtautuminen yrittäjyyteen ja riskinottoon latistanee yrittämisintoa. Epäonnistuminen, varsinkin taloudellinen epäonnistuminen, on monelle sosiaalisesti kova paikka. Lisäriesana on myös Suomen lainsäädäntö, joka estää henkilökohtaisen konkurssin tekemisen, kuten jo edellisen kirjoitukseni kommenteissa todettiin. Sivuhuomiona todettakoon, että kulttuurin vaikutus yrittäjyyteen näkyy myös eri maahanmuuttajien yrittäjyysinnokkuuden vaihteluna.

Yritystoimintaan sisältyy aina riski. Palkkatyössä raha tulee tilille joka kuukausi, ja ”pahin” mitä voi tapahtua on potkujen saaminen. Yrittäjällä riski voi olla mitä tahansa muutamasta sadasta ”hukkaan kuluneesta” työtunnista aina yrityslainan vakuutena olleen perheen omakotitalon menettämiseen, tai vielä pahempaan.

Suomen korkea verotusaste on riesa sinänsä, mutta en pidä sitä merkittävänä syynä laimealle yrittäjyysinnolle. Veroja maksetaan paljon, tulivatpa rahat palkkatyöstä tai yrittäjyydestä.

Myös yrittäjän suuri työtuntimäärä voi pelottaa. Tämä on mielestäni turha pelko: kukaan ei pakota yrittäjää tekemään yli 60-tuntista viikkoa, vaan kyseessä on oma valinta.

Mitkä sitten ovat hyviä syitä ryhtyä yrittäjäksi? Kokeilunhalu ja vapaus ovat ihan hyviä syitä. Myös rahan haluaminen on hyvä syy. Tosin yrittäjiin pätee sama kuin muusikoihin: pieni osa tienaa hyvin, ja suuri yleisö muodostaa mielikuvan tämän vähemmistön perusteella. Antikvariaatin pitäjä tuskin on perustanut yritystään rikastumismielessä, vaan siksi, että hän tykkää touhuta kirjojen parissa ja päättää vapaasti, miten liikettään pyörittää.

Muistan, kun Timo Rope luennoi kauppakorkeakoulussa, että hänen mielestään ketään ei pitäisi houkutella yrittäjäksi. Yrittäjyys ei missään nimessä saisi olla tapa siivota pahaa-aavistamattomia ihmisiä pois työttömyyskortistosta, virkamiesten keksimän tuomiopäivän liikeidean kimpussa puuhastelemaan. Liikeideasta tulee olla innostunut ihan itse.

Toivon, että kaikki tekisivät sellaista työtä, mistä he nauttivat. Tapahtuipa se yrittäjänä tai palkansaajana. Yrittäjyys ei ole mikään itseisarvo, vaan työkalu jonkun asian saavuttamiseen. Tämä asia voi olla raha, kiva työ, maine tai mitä tahansa.

Mikä jarruttaa suomalaisten yrittäjyysinnokkuutta? Kerro mielipiteesi kommenttilaatikossa!

– Vesa Linja-Aho

Add to FacebookAdd to DiggAdd to Del.icio.usAdd to StumbleuponAdd to RedditAdd to BlinklistAdd to TwitterAdd to TechnoratiAdd to Yahoo BuzzAdd to Newsvine

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , . Bookmark the permalink.

3 vastausta artikkeliin: Miksi suomalainen ei halua yrittäjäksi?

  1. Ehkä vähän vanhahtavakin pelko siitä, että yrityksen pystyttäminen vaatii suuria investointeja heti alkuunsa, vaikka todellisuudesssa esim. online yrittämisen aloituskustannukset voidaan laskea sadoissa euroissa.

    Ei ole myöskään helppoa yhtäkkiä lähteä suhteellisen mukavasta työpaikasta yrittäjäksi jo ihan käytännön asioiden kannalta. Puolet valveillaoloajasta menee työpaikalla, toisella puolikkaalla pitäisi pystyttää yritystä, ehkä olla perheen kanssa ja hoitaa kotia.

    Itse opiskelen yrittäjyyttä Proakatemialla, ja lähinnä koen, että yrittäjyys on minulle tällä hetkellä ainoa vaihtoehto. Ei välttämättä yrittäjänä, mutta yrittäjänähenkisenä työntekijänä. Yrittäjyys pitäisi ottaa paljon aikaisemmin kuvioihin koulumaailmassa tasavertaisena vaihtoehtona, jos asenteita halutaan muuttaa pitkällä aikavälillä.

  2. Minusta näyttää, että markkinaehtoiset työsuhteet ovat enemmän tai vähemmän julkisesti muuttumassa yrittäjyyden kaltaisiksi. Yliopistomaailmassa näin on jo – projektien pitää hankkia itse rahoituksensa ja tutkimuksen tekijät elävät jatkuvassa epävarmuudessa. Kehitykseen voi suhtautua monin tavoin.

    Minulle olisi epämieluisaa joutua projektin vetäjäksi yliopistossa. Taloudellinen vastuu sekä aikaansaannoksesta että työntekijöistä painaisi raskaana, mutta vastaavaa valtaa järjestää asiat ei kuitenkaan välttämättä ole. Henkilökohtaisia taloudellisia kannustimia on kohtuullisen turha toivoa🙂 Freelancerina toimiminen olisi vähän kiinnostavampaa, vaikka upside siinäkin on rajattu. Oma valintani on sarjayrittäjyys, jossa toteutuu yrittäjän vapaus, harkittu taloudellinen riski ja *mahdollisuus* palkkatyötä selvästi parempiin tuloihin. Oikean startupin vetämistä olen kokeillut. Se on vähän turhan stressaavaa puuhaa.

  3. Seppo Tötterström sanoo:

    Ei tämä nyt kulttuurikysymys ole. Yrittäjän epäonnistuminen Suomessa ei tarkoita uutta alkua vaan velkavankeutta verottajalle ja vakuutusyhtiölle sekä mikäli vain mahdollista kaikille velkojille. Tämä on johtanut kahteen ratkaisuun yrityksissä DI on hyvä toimitusjohtaja (kun toimi kuin kone) ja pienyrittäjät usein hämärällä taustalla. Kuka hullu riskeeraa elämänsä? Riskin voisin ottaa mutta se ei ole mitenkään hallittavissa johtuen seuraamuksista epäonnistuessa. Kuka sitten epäonnistuu – no kaikki aina jossain.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s