Kuka kaipaa kasvuyrityksiä?

Jokainen mediaa ja erityisesti talouslehtiä seuraava törmää säännöllisesti kasvuyritysten perään naukumiselle (ks. Keskisuomalainen, Tekniikka ja Talous tai Googlaa lisää).

Taustalla lienee ajatus, jonka mukaan kasvava yritys tarkoittaa myös kasvavaa työntekijämäärää ja tällöin ”syntyy uusia työpaikkoja”.

Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa. Yrityksen tehtävä ei ole työllistää ihmisiä. Päinvastoin, on erittäin hyvä, jos yritys työllistää vähän ihmisiä. Jos jokin asia, jota yritys tekee, voidaan hoitaa vähemmällä työntekijämäärällä, tämä tarkoittaa, että ihmisiä vapautuu muihin hyödyllisiin hommiin. Tuotannon tehostuminen teknisten ja ei-teknisten innovaatioiden ansiosta ei tarkoita, että työntekijät jäävät puille paljaille (vaikka eriäviä mielipiteitäkin on esitetty).

Väitän ilman sen kummempia perusteluja, että tuhat kymmenen työntekijän yritystä on Suomelle (ja niille yrityksille, työntekijöille ja asiakkaille) parempi juttu kuin kymmenen tuhannen työntekijän yritystä. Yrityksen koon kasvaessa kasvaa myös hallinnon ja muun turhan (eli tuottamattoman) sähläämisen määrä. Teknologia-alalla osaavalla kymmenen hengen tiimillä tekee vaikka mitä. Ja monella muullakin alalla.

Pieni yritys on myös ketterä. Suuria päätöksiä voidaan tehdä yhdessä päivässä, jos on tarvetta. Ei tarvitse pitää lukuisia neuvotteluja ja kierrättää lippulappusia eri osastoilla hyväksyttävänä.

Miksi kasvuyrityksiä sitten halutaan? On totta kai hienompaa istua tuhannen työntekijän yrityksen puikoissa kuin kymmenen hengen yrityksen puikoissa. Keksiikö kukaan muita hyviä syitä kasvulle kuin itsetunnon jatkaminen?

Luin vähän aikaa sitten mielenkiintoisen kirjan nimeltä Rework. Kirjan kirjoittajat omistavat 37signals-nimisen ohjelmistoyhtiön, jonka tuotteilla on miljoonia käyttäjiä maailmassa. Yritys työllistää vain (?) 16 henkeä. Kirjoittajat rinnastavat kasvun perään vouhottamisen siihen, että vaikkapa Oxfordin tai Harvardin kaltainen huippuyliopisto rupeaa hakemaan kasvua palkkaamalla tuhansia professoreita ja avaamalla toimipisteitä ympäri maailman. Heidän mukaansa yrityksen pitää olla sopivan kokoinen, eikä kasvu ole itseisarvo.

Yrityksen koolla on tietenkin jotain väliä. Esimerkiksi hävittäjälentokoneita tai matkapuhelimia valmistavaa yritystä ei pysty pyörittämään viiden hengen tiimillä. Ja yhden hengen yrityksissä on riskinä, että bisnes loppuu siihen kun yrittäjä jää auton alle tai löytää parempaa tekemistä. Mutta yllättävän monenlaisen palvelun tai tuotteen kehittäminen ja tarjoaminen onnistuu sormilla ja varpailla laskettavalla ihmismäärällä.

– Vesa Linja-aho

P.S. Ja otsikon kysymykseen vastauksena: kasvuyrityksiä taitavat kaivata ne, jotka eivät ikinä pistäisi tikkua ristiin yrityksen perustamiseksi.

P.P.S. Alkuun linkitetyssä T&T:n uutisessa todetaan että ”suomalaisten vähäinen yrittäjyysinto ei ole raha- vaan enemmän asennekysymys.” Tulisiko ihmisiä pakottaa, painostaa tai houkutella yrittäjiksi? Entä miksi ruveta yrittäjäksi? Onko yrittäjyys itseisarvo vai onko yritys pakko perustaa, jotta pääsee tekemään unelmatyötään? Sitä voidaan ruotia toisessa blogikirjoituksessa.

Add to FacebookAdd to DiggAdd to Del.icio.usAdd to StumbleuponAdd to RedditAdd to BlinklistAdd to TwitterAdd to TechnoratiAdd to Yahoo BuzzAdd to Newsvine

This entry was posted in Perustaminen and tagged , . Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Kuka kaipaa kasvuyrityksiä?

  1. Tommi Vainikainen sanoo:

    Asennekysymykseen ei auta pakottaminen.

    Arctic Startupin blogissa Riitta Nieminen-Sundell esitti asennekysymyksen pohjalla olevaa pelkoa häpeästä:
    http://www.arcticstartup.com/2010/07/16/is-shame-lurking-around-the-corner

    Toisaalta oma mielipiteeni on, että ei tässä ole yrittäjähenkisten ihmisten asenteesta kyse vaan koko yhteiskunnan. Politiikassa ja hallinnossa näkyy kuinka Suomessa on edelleen voimissa Venäjältä peritty yhteiskunnallinen jako, jossa maassa ei ole (vapaita) kansalaisia vaan ainoastaan hallintoalamaisia. Osittain samaa ilmiötä on sitten myös venäläistyylisen kateuden harjoittaminen: jos naapuri menestyy, niin toivotaan, että naapurille sattuu onnettomuus sen sijaan, että omalla kovalla työllä yritettäisiin saavuttaa se sama status, jota kadehditaan.

    Näihin asenteisiin voi vaikuttaa vain hitaasti ja epäsuorin keinoin. Mielestäni yksi parhaista keinoista kannustaa yrittäjyyteen olisi velkavankeuden poistaminen tästä maasta: Muutetaan konkurssilainsäädäntöä siten, että kun tuomarin nuija kolahtaa ja tuomitsee henkilön konkurssiin, niin siitä samasta istunnosta konkurssin tehnyt voisi kävellä tyhjätaskuna, mutta vapaana ulos.

  2. Paluuviite: Miksi suomalainen ei halua yrittäjäksi? | Silverbankin blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s